Positiivisuutta etsimässä

Tämä kirjoitukseni saattaa olla blogimme viimeinen, sillä opintokokonaisuus jota varten olemme ryhmän kanssa blogia lastensuojelusta pitäneet on pian päättymässä. Mutta näinhän se menee, että aikansa kutakin. Kuitenkin meistä ryhmäläisistä varmasti jokainen jollain tavoin tulee seuraamaan näitä lastensuojeluun liittyviä asioita sillä kuuluuhan lastensuojelu suurelta osin myös alaamme.

Näin blogin loppuun halusinkin löytää niitä positiivisia asioita, koska niin paljon on ollut tämän syksyn aikana niitä negatiivisia juttuja lastensuojeluun liittyen. Ja löytyihän niitä positiivisiakin uutisia, kunhan vaan hetken jaksoi etsiä :)
 
Minusta on aivan mieletöntä kuinka ihmiset ovat havahtuneet auttamaan toisiaan ja useat yksityishenkilöt ovat omalla panoksellaan pyyteettömästi lähteneet tukemaan ja auttamaan ihan tuntemattomiakin henkilöitä ja perheitä. Apua perheille on tarjottu muun muassa Jouluapua facebook-yhteisön kautta. Tämäkin yhteisö on alkujaan yhden henkilön, Heidi Miettisen aloittama ja tänä vuonna jouluapua on tarjottu jo  sadoille perheille ympäri Suomea. Näin yhden ihmisen lähimmäisen rakkaudesta on syntynyt ilmiö, jossa ihmiset ja yritykset eri puolilta Suomea osallistuvat omalla panoksellaan auttamaan vähävaraisia perheitä. Tässä yksi artikkeli koskien Jouluapua. http://yle.fi/uutiset/uudet_avunpyynnot_joudutaan_torppaamaan__jouluapua_tarjoava_facebook-ryhma_sai_valtavan_suosion/7683677

Ilmeisesti tämä some-maailma antaa ihmisille aivan uusia mahdollisuuksia avun tarjoamiseen, koska lyhyessä ajassa on tullut niin hätäkahvi-ryhmiä kuin myös kutsuja joulun viettoon facebookin kautta. Voi olla, että ihmiset ovat jotenkin havahtuneet näiden eri ongelmien olemassa oloon ja siihen, että meillä täällä Suomessakin on apua tarvitsevia ihmisiä ja perheitä. On lohduttava huomata, että todellakin ihmiset välittävät toisistaan ja ovat valmiita tarjoamaan apua ihan tuiki tuntemattomillekin avun tarvitsijoille. http://yle.fi/uutiset/aiti_kutsui_facebookissa_yksinaiset_kotiinsa_joulunviettoon__aiheutti_jattimyllakan_olen_itkea_tihrustanut/7686558

Näin Blogin loppuun toivotan teille rauhaisaa joulun aikaa!

Hirviöitä

Minä voin valita puolisoni sekä ystäväni. Minulla on vapaus valita kenelle jaan ne tärkeät ja joskus raskaatkin asiat elämässäni. Voin jopa valita kassa-myyjäni ruokakaupassa mikäli näin tahdon. Maailma on täynnä valinnan mahdollisuuksia. Mutta on yksi asia mitä en ole voinut elämässäni valita ja se on perhe ja paikka  mihin synnyin...

Jokaisella lapsella on oikeus saada rakkautta ja turvallinen kasvuympäristö. Valitettavasti on kuitenkin monia lapsia joille sanat rakkaus ja turvallisuus ovat vain sanoja eikä heidän vanhempansa kykene heille tarjoamaan näitä asioita joihin he ovat oikeutettuja. Tässä on video asiaan liittyen joka ainakin itselleni kolahtaa ja muistuttaa siitä kuinka lapset näkevät ja tuntevat asiat.




https://www.youtube.com/watch?v=4y-CBtzAsWM

Näin lapsille tärkeän perhejuhlan joulun lähestyessä toivoisi, että kaikki lapset saisivat iloita ja riemuita rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä. Täältä löytyy lisää tietoa ja neuvoja kuinka toimia tilanteissa, joissa päihteet saavat perhe-elämän sekaisin. Annetaan lapsille turvallinen lapsuus!

http://www.lasinenlapsuus.fi/

Pohdintaa palveluista

Sattuipa silmiini Ylen sivuilla artikkeli, jossa neuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat kertoivat työnsä hektisyydestä ja siitä kuinka haasteellista on tänä päivänä hoitaa kaikki päivän asiakkaat niin, että palvelu olisi laadukasta.  Omalla kohdallani neuvolassa asioinnit ovat olleet mukavia ja terveydenhoitajista ei ole ainakaan päälle päin huomannut työn kiireyttä. Onkohan sitten niin, että lyhyessä ajassa on tapahtunut muutos vai joutuvatko terveydenhoitajat jopa " näyttelemään" asiakkailleen? Ylen Ajankohtaiseen kakkoseen yhteyttä ottaneet terveydenhoitajat kertovat "Neuvolatyön peruskiviä ovat työntekijän ja asiakkaan välinen molemminpuolinen luottamus ja työn jatkuvuus. Nämä auttavat suunnattomasti, kun halutaan ehkäistä perheen mahdollisia ongelmia. Terveydenhoitajat kertovat, että peruskivet murenevat." http://yle.fi/uutiset/neuvoloiden_hatahuuto_puoli_tuntia_aikaa_hoitaa_perheen_kaikki_ongelmat__tassa_ei_ole_mitaan_jarkea/7685933

Kun ajatellaan näitä viime kuukausina ja viikkoina julkisuuteen tulleita surullisia perhesurmia, joissa äiti on surmannut lapsensa, niin kyllähän tässäkin asiassa olisi neuvoloilla suuri rooli siinä ennaltaehkäisevässä työssä. Välttämättä nämä perheet eivät ole kosketuksissa muiden sosiaali -ja terveyspalveluiden kanssa lasten hoitoa ja kasvatusta sekä perheen jaksamista koskevissa kysymyksissä. Terveydenhoitajilla olisikin hyvät edellytykset huomata perheiden ongelmia ja ohjata heitä tarvittaessa apua ja tukea tarjoavien palveluiden piiriin.

Kysymys kuuluukin, kuinka terveydenhoitajat voivat tai kykenevät repeämään moneen paikkaan, kun sen perustyön osaltakin on hankaluuksia saada asiakasperheet hoidettua? Onko yhteiskunnalla varaa tähän kaikkeen? Koska loppujen lopuksi nämä resurssien kiristämiset eri sosiaali -ja terveyspalveluissa tulevat maksamaan vieläkin enemmän tulevaisuudessa kuin mitä ne maksaisivat jos panostettaisiin laadukkaisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Täytyy tunnustaa, että itselleni näin sosiaalialan opiskelijana tulee välillä epätoivoinenkin olo kun lukee näitä uutisia niin sosiaali kuin terveydenhoidon puolelta. Mutta kyllä löytyy myös niitä positiivisiakin uutisia, kuten esimerkiksi Helsingin kaupungin tarjoama kotipalvelu perheiden tueksi. http://www.hs.fi/kaupunki/a1417928966419 

Toinen mieltä lämmittävä uutinen oli Jyväskylän panostaminen ennaltaehkäisevään työhön lapsiperheiden palveluissa. http://www.ksml.fi/mielipide/paakirjoitukset/lapsiperheiden-varhainen-tuki-tuo-isoja-saastoja/1941400 Toivottavasti muut kunnat myös rohkaistuvat tekemään samanlaisia päätöksiä kuin Jyväskylän päättäjät ovat tehneet.

Kannattaa muuten katsoa 16.12.2014, kello 21.00 Yle2.lta tuleva Ajankohtainen kakkonen. Siinä on lisää juttua tästä samasta aiheesta.
http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2160151

Jouluateria

Taas on se aika vuodesta, jolloin koko perhe istuu saman pöydän ääressä nauttien jouluruuasta. Lahjat odottaa kuusen alla avamista enkä millään malttaisi syödä ruokaa, mutta äiti ei anna vaihtoehtoja minulle ja veljelle. pöydällä on jo kolme tyhjää viinipulloja ja huomaan kuinka vanhempani alkavat kinastella keskenään. Syön nopeasti ruuan saadakseen vanhempien huomion muualle, mutta turhaan. Kinastelu yltyy tappeluksi ja menemme veljeni kanssa piiloon. Kuusen alle jäivät lahjat.

MLL näyttää joka vuosi YLEn kanavilta anna lapselle raitis joulu -kampaanjan mainoksia, jossa kerrotaan, että kaikki lapset odottaa joulua innolla. Ikävä tosiasia on Kuitenkin, että monessa perheessä alkoholia juodaan runsaasti.
http://www.annalapselleraitisjoulu.fi/2014/

Vähävaraisten perheiden keräys numero: http://www.mll.fi/

Hyvää Joulua kaikille varsinkin lapsille!

Kulttuurierot

Miksi Suomessa vanhemmat ei tunnusta usein, että on väsyneitä eikä oteta apua helposti vastaan vaikka joku tarjoisikin? Jossain maassa ja kulttuureissa koko kyläyhteisö on vastuussa lasten kasvamisesta eikä vain äiti, isä ja isovanhemmat.
Olen ollut Cap Verdellä, joka pieni saari ja kaikki tunsi toiseensa. Tässä tulee ongelmaksi tietenkin matkoihin etäisyys suomessa jos isovanhemmat ja muu suku asuu toseella puolella suomea. Siellä Cap verdellä on vielä tapana asua koko suku samassa talossa, etten vieläkään tiedä ketkä oli siskoni ex-miehen veljet ja ketkä oli serkkuja. Onhan meillä suomessa naapurit, mutta luulen, että jos joku ventovieras tai puoli tuttu alkaa neuvoo kasvatuksessa siitä suututaan ja tiuskitaan: "Kyllä minä osaan lapseni kasvastaan, älä sä puutu tähän! " Tuijoitetaanko Suomessa liikaa omaa napaan eikä haluta vastuuta sen enempää kuin on pakko. Kiirettä usein pidetään syynä\tekosyynä, ettei ehditä auttaa muitaki ihmisiä.

Siskoni meni puoli vuotiaan poikansa kanssa Cap Verdelle kolmeksi kuukaudeksi. Aina kun sisko meni kauppaan myyjä otti siksi aikaa Leon, jotta sisko sai tehtyä ostokset rauhassa ja hengähtää. Mitenköhän kävisi jos S-marketissä lykäisi lapsen myyjän syliin ja sanoisi: "tulen sitten hakemaan lapsen kun ostokset on tehty, kiva kiitos." Tai pitäisi kehittää kauppoihin lapsiparkki, jossa olisi hoitajat, hah. Cap Verdellä ihmiset auttoi oma-aloisesti Leon hoidosta eikä tarvinnut miettiä, että kehdanko pyytää apua ja sitä tuli vaikka sitä ei olisi tarvinnutkaan.
Oli Leolle aika kulttuurishokki Suomeen palattua kun kukaan ei bussissa kukaa huomaa vaikka Leo kuinka vilkuttaa.
Tämä on Suomi, jossa negatiivinen solidaarisuus jyllää.

Olenko hyvä äiti?

Haluisin jatkaa tasa-arvo blogin aihetta, mutta eri näkökulmasta ja henkilökohtaista näkymyksiä.

Poikaystäväni täytettyä 30-vuotta me ei mistä muusta puhuttukaan kuin vauvoista, että vauva-keskustelut tuli korvista ulos. Toive lapsesta on edelleenkin suuri, mutta takaraivoissani kuulen huostaanotosta pelkän vammaisuuden takia tai pelko lastensuojelun silmätikuksi joutuminen.
Sampo Luumi kertoo blogissaan, että heidän pieni tyttäreensä joutui huostaanotetuksi kun ei saanut avustajatunteja lapsehoitoon varten, mutta pitkä taistelun jälkeen sosiaaliviraston kanssa saivat tyttärensä takaisin. Muistan kun pienenä äiti luki lehdestä, ettei kunta myöntänyt lisää avustajatunteja vammantuneelle naiselle, joka oli hakenut ennen lapsen syntymää. Tuntuu oudolle, ettei kunta ajattele lapsen hyvinvointia asua kotona vanhempien luona, jotka tarvitsee vain fyysisistä apua pärjätäkseen lapsen kanssa. Miksei kunta anna automaatisesti avustajatunteja kun tietää lapsi on tulossa?

Ymmärrän, että lastensuojelu tekee mitä parhaaksi näkee, mutta ei saisi heti tehdä päätöstä. Voitaisiin katsoa ajan kanssa molempien vanhempien tilanteet, että tietääkö mitä tekee. Pystyykö ottaa täysvastuun lapsesta avustajista huolimatta. Perhesiteet, esimerkiksi isovanhemmat, tädit, sedät, serkut jne, jotka voi auttaa ja tukea. Varsinkin lastensuojelu voisi seurata lapsen kehitystä ja turvallimuutta.


Olen mietinyt, että onko mulla oikeus tehdä samoja virheitä kuin kaikki muutkin äidit tekee vain olenko entistä huonompi äiti, koska olen vammainen. En toki voi ihan kenen kanssa vain tehdä lapsia, esimerkiksi jos poikaystävä olisi yhtä vaikeasti vammainen kuin mä, niin silloin en edes ajattelisi hankia lapsia, koska lapsi kärsisi eniten.

Toivottavasti meille tulee 10 lasta ja ymmärtäväisiä lastensuojelu tyyppejä jos niiden kanssa joudutaan asioimaan... Okei, ei niin monta lasta.

SUOSITTELEN LUKEMAAN!!!!
 Sampo Luumin blogi: http://dmddad2014.wordpress.com/page/5/

Amu Urhosen lehtihaastattelu http://www.it-lehti.fi/portal/verkkolehti/?a=getArticle&issueId=63&articleId=798

Tyytymättömyyden salaisuus

18 000 alle viisi vuotiasta lasta kuolee joka päivä aliravitsemukseen, malariaan, ripuliin tai keuhkokuumeeseen. Joka neljäs alle viisivuotias lapsi eli 165 miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta. Orpoja yli 107 miljoonaa lasta ympärimaailmaa. 60,7 miljoonaa lukutaidotonta lasta maailmassa. 40 000 tyttöä päätyy lapsiavioliittoon.

Ihmisten tulee siis aina pyrkiä kehittymään ja kehittämään, mutta välillä täytyy vilkaista taaksepäin tai jopa edellä mainittuihin lukuihin. Lapsena niin kauan kun maha ei kurninut eikä mitään fyysisiä esteitä ollut, riitti energiaa juoksennella ja leikkiä. Aikuisena tuntuu, ettei perustarpeiden tyydytys riitä. Fakta on se, että vaikka 9.4 % lapsiperheistä ovat vähätuloisia kukaan ei kuole nälkään. Kodittomiakin löytyy, mutta hekin saavat apua jossain vaiheessa. Ja jos ei valtio auta, niin viimeistään seurakunta ja järjestöt. Ruokajono, maksusitoumukset, sosiaalietuudet, asumistuet, terveydenhuollot ja ilmaiset koulut yms. ovat monelle lottovoittoa. Ehkä Suomen surkeus ei ole vielä valjennut minulle.

Joku sanoisi tähän, että jos maksaa palveluista niin pitäisi myös saada palveluita. Jos kerran elämme hyvinvointivaltiossa, jossa ihmiset maksavat korkeita veroja, silloin ei pitäisi esiintyä esimerkiksi lapsisurmia (Yle uutiset 26.10.2014 ja Iltasanomat 26.11.2014) tai masentuneisuutta ja itsemurhia. Voiko äitien masennuksenkin yhdistää yhteiskuntamme vääristyneisiin ihanteisiin, koska totuushan on se, että ihmisillä on suuret ulkonäkö paineet ja välillä tuntuu, että bulimia/anoreksiakin on in-juttu. Ja ennen kuin astuu ulos pitää olla meikit, itseruskettavat, tekoripset ja –kynnet ja hiuspidennykset ja pukukoodit yms. viimeisen päälle. Yhä useampi ihminen elää paineessa ulkonäön lisäksi myös koulutuksen, työllistymisen, kumppanin löytämisen tai jopa some suosion suhteen. Yhden tavoitteen saavuttaminen ei riitä, koska esimerkiksi äidin on hankalaa kasvattaa lasta ja varata äkkilähdön Teneriffalle bailaamaan bestiksen kanssa, sekä saavuttaa samalla korkea status työelämässä. Ehkä yhteiskunta ja yhteisöt asettavat liian korkeat tavoitteet. Kaikkea ei ehdi, kaikkeen ei pysty, jonka seurauksena tyytymättömyys.

 

Kun jututtaa ihmisiä, lukee sanomalehtiä tai keskusteluja huomaa negatiivisen sävyn kun puhutaan valtion tarjoamista palveluista. Lastensuojelustakin puhutaan jatkuvasti epäonnistumisista, muttei vanhemmista joilla on vastuu omasta perheestä viimekädessä. Onhan se aina helpompi syyttää muita omista epäonnistumisistaan! Älkää ymmärtäkö väärin. En sano, että kenenkään pidä olla yksin ongelmiensa kanssa, mutta jokaisen pitäisi kuitenkin kantaa vastuuta omista tekemisistään ja valinnoistaan.

Brasilialaisen psykoanalyytikon, filosofin ja sosiologin Norberto R. Keppen mukaan: ” Ihminen havaitsee todellisuuden käänteisellä tavalla: hyvä ei kestä kauan, paha on vahvempi kuin hyvä, totuus on vahingollista, rakkaus tuottaa kärsimystä, pehmeys on heikkoutta, rehellisyys on lapsellista, aggressiivisuus on tehokasta, auttaminen merkitsee menetystä, laiskuus on miellyttävää, juominen ja tupakoiminen on vapautta”

Pahuus on hyvyyden puuttumista; toisin sanoen, se on todellisuuden poissulkemista.

 

http://yle.fi/uutiset/rautavaaran_kolarissa_kuolivat_aiti_ja_kolme_lasta/7552685?ref=leiki-uu

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112618869424_uu.shtml

http://www.analyyttinentrilogia.net/saty_trilogiasta.html