Joulu on tulossa - kaikille

Viimeisellä tekstilläni haluan haastaa jokaisen osallistumaan lasten hyvinvointiin ja täten olemaan osa lastensuojelutyötä. Monesti sitä itsekin pohtii mitä voisi tehdä mm. lasten hyväksi.

Kirkko ja kaupunki-lehdessä esitellään Rakenna joulupuu-keräys, joka auttaa vähävaraisia lapsiperheitä, yksinäisiä ja vanhuksia. Siihen voi jokainen osallistua ostamalla paketin tähän Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien järjestämään lahjakeräykseen.

Lisätietoa linkin takaa

Paketillinen jouluiloa

Hyviä uutisia rintamalta :)

Ylen uutiset uutisoivat 28.11.2014 siitä, miten Heinola teki historiallisen liikkeen lastensuojelussa. Liike tehtiin siten, että kaupunki lisäsi perhetyöntekijöitä 10 kappaletta. Muutokset ovat jo selvillä: Heinolassa, jossa lasten huostaanotot olivat Suomen ykkösluokkaa, sijoitetaan lapsia nyt aiempaa vähemmän kodin ulkopuolelle. Tämän johdosta voidaan puhua myös miljoonien säästöistä.

On ihana lukea uutisia teoista, eikä vain kauhisteluista. Kaupunki on jutun mukaan "ottanut riskin", mutta panostukset ennaltaehkäisevään työhön ovat kannattaneet. Toivottavasti sama viesti saavuttaa monet muut kuntien päättäjät. Kuten aiemmassa postauksessani kirjoitin, näkyvät säästöt varmasti vielä suurempina tulevina vuosina, kun tällä työllä on varmasti ehkäisty syrjäytymistä ja muita sosiaalisia ongelmia perheissä ja lähipiirissä.

Lisäksi viikon päätti toinen ilouutinen, kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni eduskunnassa askeleen eteenpäin kohti toteutumistaan. Monien argumenttien pohjana tässä(kin) keskustelussa oli ja on lasten hyvinvointi. Itse edustan sitä kantaa, että juuri tämän lain ja tasa-arvon toteutuminen yhteiskunnassamme edistää myös lasten hyvinvointia. Se, että jokaisen lapsen vanhemmat hyväksytään yhteiskunnassa, auttaa toivottavasti myös yleistä asenneilmapiiria vahvistumaan siihen suuntaan, ettei erilaisia perheitä aseteta eri asemaan. Toivottavasti tulevaisuudessa kukaan aikuinen ihminen ei omilla puheillaan edistä syrjimistä ja kiusaamista lapsia (eikä aikuisiakaan) kohtaan - koska sehän tiedetään, että lapsi ei ole synnynnäisesti ennakkoluuloinen, vaan tämä imee ympäristöstään asenteet ja käytöksen mallit.

Tämä viikko on kaikista karmeista uutisista huolimatta sisältänyt ihania valonpilkahduksia lastensuojelunkin kannalta ajateltuna. Toivottavasti kehitys yhteiskunnassamme jatkuu siten, että osaamme huomata virheemme ja korjata niitä/ottaa riskejä tehdä muutoksia <3

Ylen uutinen Heinolan lastensuojelusta

Jani Toivola kertoo uuden avioliittolain toteutumisesta

Apua ajoissa kotiin

" Suurin virhe mitä on tehty, on kotipalvelun ottaminen lapsiperheiltä."

Näin on sanonut Helsingin kaupungin entinen sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen. Helsingin Sanomien (25.11.2014) artikkelissa "Lapsiperheille kotiapua ehkä jo ensi vuonna" pohditaan Kuopion ja Rautavaaran perhesurmien nostamana kotiavun merkitystä ehkäisevänä lastensuojelutyönä.

Tuleva sosiaalihuoltolaki toisi takaisin 1990-luvulla lapsiperheiltä vähennetyt resurssit kotiapuun. Moni asiantuntija pitäisi sitä hyvänä ja taloudelisestikin kannattavana. Artikkelissa otetaan esimerkiksi Imatran malli, joka konkreettisesti osoittaa ehkäisevän avun kannattavuuden.

Tämä toivon pilkahdusta lastensuojelukentälle tuova malli ja sen esittely panevat ajattelemaan laajemmin yhteiskunnan arvoilmapiiriä: Miksi lastensuojelun kohdalla joudutaan hyvää mallia puolustelemaan moneen kertaan sen taloudelliselta kannalta. Artikkelissa kerrotaan, että mallin toteutuskin oli vaatinut pitkät väännöt sen kannattavuuden takia. Eikö viisaat päättäjät osaa vieläkään katsoa päätöstensä vaikutuksia huomistä pitemmälle? Onhan itsestään selvää, että lapsien hyvinvoinnissa säästäminen ei oikeasti ole säästämistä, vaan tulevaisuudessa siitä joudutaan maksamaan monin verroin.  Täytyy toivoa, että Imatran malli leviäisi muuallekin, koska sen konkreettiset vaikutukset, ja ne arvostetut säästöt, ovat todennetut. Artikkelissa mainitaan esimerkiksi pelastettuja parisuhteita, huostaanottoja ja perheen selviämisiä raskaasta vauva-ajasta.

Kotipalvelun lisääminen lapsiperheille vakuuttaa ainakin minut. Perusarjessa auttaminen voi estää turhan pinnistelyn ja tuen saaminen yksinkertaisissa asioissa jo neuvolavaiheessa madalluttaa kynnystä, eikä tee leimaamista perheelle.

Jaksaa, jaksaa - vai jaksaako?

Vanhempien jaksaminen, tai pikemminkin sen puute, heijastuu yllättävänkin herkästi lasten elämään. Media uutisoi surullisista tapahtumista lapsiperheistä, missä usein on yhtenä taustana vanhempien uupumus ja arjen hallitsemattomuus. Kun perhe voi hyvin ja jaksaa pyörittää normaalia arkeaan (mitä se kenellekin on), ei siitä usein tehdä otsikoita tai palkita vanhempia. Kuitenkin perheen jaksaminen normaalissa arjessa voidaan ajatella ehkäiseväksi lastensuojeluksi; kun jokainen perheenjäsen tietää miten keinulaudalla pompitaan, pystyvät kaikki nauttimaan kyydistä eikä kukaan tipu laudalta pois. Joskus tietysti tarvitaan ulkopuolista apua neuvomaan ja ohjaamaan, mutta sen ei pitäisi olla häpeällistä eikä nöyryyttävää, vaan hyvinvointivaltion tarjoama oikeus.

Olikin ihanaa lukea Helsingin Sanomista 23.11.2014 artikkeli, jossa Michelssonien perhe kertoo onnistuneesta arjen hallinnastaan. Artikkeli pohjaa HS:n kasvatuskyselyyn perheen uupumuksesta, lasten ja vanhempien vastuista. Siinä todetaan, että vanhempien uupumus töissä heijastuu kotielämään ja sitä kautta lapsiin. Tutkimuksen mukaan työuupumuksesta kärsivien vanhempien lapset kokevat koulussa väsymystä muita nuoria todennäköisemmin.

Lasten monipuolistunut ja yhä suorituskeskeisemmäksi muuttunut harrastustoiminta lisää uupumusriskiä perheenjäsenille. Lapsi saattaa olla harrastuksissa monena päivänä viikossa ja kivasta ajanvietteestä voikin muodostua velvoite joka ahdistaa. Artikkelissa todetaan, että lapsi saattaa salata oman uupumuksen vanhemmiltaan suojellakseen heitä. Jos joitain oireita lapsessa tai itsessä huomaa, on hyvä pysähtyä pohtimaan päivien rakennetta ja suoritusten vaatimustasoa: Vaadinko itseltäni liikaa? Vaadimmeko lapsiltamme liikaa? Jos harrastuksiin mennään kärttyisinä ja taloudellinen tilanne (kenties harrastusten seurauksena) kiristää mieltä, kannattaa miettiä vaihtoehtoja eikä odottaa totaalista uupumusta. Olen sitä mieltä, että on ihan ok jos pitää vaikka taukoa harrastuksesta - jos sen takia jää ulkopuolelle tai jälkeen, voi miettiä onko sellaista vaatimustasoa muutenkaan hyvä pitää ja opettaa lapselle. Monesti tuntuu, että lapset toivoisivat ennemminkin kotona vietettyä aikaa yhdessä vanhempien kanssa. Joissain tapauksissa harrastukset ovat enemmänkin vanhemman mieleen, eikä lapsen omaa kiinnostusta kuunnella.

Michelssonien perheessäkin lapsilla on harrastuksia monena päivänä viikossa, mutta ne ovat joutuneet etsimään tasapainoa ja muutamasta harrastuksesta on luovuttukin perheen yhteisen ajan vuoksi. On hienoa, että on pysähdytty pohtimaan yhdessä mikä on koko perheen kannalta toimivin ratkaisu - ja toimittu sen mukaisesti. Ei ole kenenkään etu pyörittää arkea verenmaku suussa ja hiki hatussa.

Ihana joulunaika on jo nurkan takana tulossa ja toivottavasti hulinan keskellä perheet ( ja toki perheettömätkin) ottavat hetket rauhalliselle yhdessäololle.


(Helsingin Sanomat 23.11.2014 "Vanhempien työuupumus voi heijastua lapsiin")

Lapsen oikeuksien viikko päättyy

Tällä viikolla on juhlittu lapsen oikeuksien viikkoa, jonka virallista päivää vietettiin menneenä torstaina. Viikko päättyy tänään surullisissa merkeissä. Kuopiossa tapahtunut perhesurma on kaikissa kotimaan medioissa ykkösaiheena. Keskustelupalstoilla etsitään syyllisiä ja jaetaan yhtenäistä tuskaa. Äitiä epäillään kahden alle kouluikäisen lapsen surmasta.

Perhe oli lastensuojelun asiakas ja sosiaalista mediaa tutkiessani tänään, useat olivat ottaneen lastensuojeluviranomaiset tähtäimeen ja kommenteissa käytiin kiivasta keskustelua kuka tai mikä on loppupeleistä syyllinen tähän kauheaan tapahtumaan.

En halua julkisesti omissa nimissäni lähteä puimaan asiaa blogissa ennen kuin tapahtuma ja sen kaikki vaiheet ovat selvillä. Toivon kaikille asianosaisille ja Itkonniemen asukkaille voimia kohdata suru ja siteeraan Kuopion Kirkkoherraa, joka lausui: -Yritetään olla toinen toistemme tukena.

Kuopion perhesurma, Yle

Lastensuojelun toimet, Yle

Tuomiokirkon messu ja muistotilaisuus, Yle

Iltalehti

Savon sanomat

LAPSEN OIKEUKSIEN PÄIVÄ TÄNÄÄN 20.10.2014

Tänään liputetaan  ja medioissa puhutaan lapsista. Eikä suotta, sillä Lapsen oikeuksien virallinen päivä on tänään. On kulunut päivälleen 25 vuotta siitä kun YK: Lapsen oikeuksien sopimus ratifioitiin.

Kuten aiemmassani bloggauksessa kirjoitin, tämän vuoden teemana on lapsen oikeus leikkiin. Se näkyi esimerkiksi hienosti Google- hakupalvelun etusivulla, missä istui nalle lelupalikoiden kanssa. Kuva.

Ylen aamu-uutisia katsoessani, huomasin maininnan Lapsen oikeuksien päivästä. Tämä kansainvälinen juhlapäivä mainittiin lyhyesti myös nettiartikkelissa: Yle 20.11.2014.


Blogimme käsittelee lastensuojelua, joten lapsen oikeuksien viikko on mitä parhain lähde ja esimerkki tärkeän aiheen esille tuomiseen. MLL:n sivuilla kirjoitetaan napakasti tämän vuoden teemasta, ja otetaan kantaa erityisesti Lapsen oikeuksien sopimuksen neljään yleisperiaatteeseen:

• Syrjimättömyys
• Lapsen edun ensisijaisuus
• Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen
• Lapsen näkemyksen kunnioittaminen     

Lähde: MLL

Toteutuvatko nämä periaatteet Suomessa? Entä muualla?

Itse koen että Suomessa on asiat suhteellisen hyvin, vaikka aina löytyy parantamisen varaa esimerkiksi lastensuojelutyöhön käytettävistä resursseista. Näkemykseni muiden maiden lastensuojelusta ja lapsen oikeuksista ovat toisenlaiset. Koen, että tie YK:n neljän yleisperiaatteen toteutumiseen on pitkä.

Lapsen oikeuksien päivä/ viikko!

Nyt se taas alkaa!  Nimittäin Lapsen oikeuksien viikko, mitä virallisesti vietetään tämän viikon torstaina 20.10.2014. Tämä vakiintunut teemapäivä laajenee viikon mittaiseksi lapsen oikeuksien viikoksi. Universaalina teemana vuonna 2014 on lapsen oikeus leikkiin. Hieno teema mielestäni, mitäs te olette mieltä? Teemassa painotetaan sitä, että kaikilla lapsilla tulisi olla yhtäläinen oikeus leikkiin ja harrastamiseen. Hyvältä kuulostaa vaikka samaan hengenvetoon täytyy todeta ettei tämä valitettavasti toteudu läheskään joka puolella maailmaa. Lapsen oikeuksien päivää on alunperin ruvettu viettämään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen kunniaksi kaikkialla maailmassa. Sopimus hyväksyttiin 20.11.1989, ja siitä jäi päivämäärä elämään. 
Tarkoituksena oli herättää keskustelua lasten hyvinvoinnista ympäri maailmaa ja heidän ihmisoikeuksistaan.  Mielestäni huomionarvoista on Lapsen oikeuksien viikossa tärkeä teema, mikä vaihtuu joka vuosi. Edellisinä vuosina teemoina ovat olleet mm. kouluhyvinvointi, yhdenvertaisuus ja kuritusväkivalta. Paljon keskustelua herättäviä aiheita, eikö? 
Katson miten eri medioissa näkyy Lapsen oikeuksien viikko ja bloggailen siitä tämän viikon kuluessa!
Tässä tietoa  tämän vuoden Lapsen oikeuksien viikosta tarkemmin. 

Sano KYLLÄ kehitykselle ja hyville uudistuksille!

Törmättyäni jatkuvasti kriittisiin artikkeleihin ja keskusteluihin lastensuojelusta, ajattelin etsiä jonkun menestys tarinan tai artikkelin lastensuojelusta, sillä kyllä niitä hienoja tarinoitakin on..mutta hiljaista oli..sillä harvemmin niistä menestys tarinoista kerrotaan.
Etsinnöissäni kuitenkin törmäsin monenlaisiin kirjoituksiin, jossa puhutaan lastensuojelun kehitys ideoista ja uudistuksista. Ajattelin, että loistavaa!! Sillä on paljon asioita jotka eivät lastensuojelussa toimi, mutta pelkkä valitus ja kritiikki ei muutosta tuo, joten olin todella iloinen siitä, kuinka hyviä kehitys ideoita media maailmasta löytyi. Vielä hienompaa on se, että moni niistä kehityksistä on mielestäni hyvin asiallisia ja mahdollisia toteuttaa.
Joten kriittinen saa kyllä mielestäni olla ja pitääkin olla, mutta silloin pitäisi olla myös kehitys ideoita, jottei valitukseksi vain jää! :-)
Alhaalta löydätte muutaman hyvän linkin joihin olin itse törmännyt. Kommentoikaa jos kirjoitukset herättävät teissä jotain ajatuksia tai jopa kehitys ideoita lastensuojeluun...

Avaa tästä, Lastensuojelija (Blogspot)
Avaa tästä, Uskomme sinuun - Usko sinäkin (Lastensuojelun keskusliitto)
Avaa tästä, Lapsiperheille tulossa lisää varhaista tukea (Helsingin Sanomat)

Tasa-arvo?

Isän tasa-arvoinen kohtelu lastensuojelu asiakkuudessa? Toteutuuko aina tasa-arvoinen kohtelu ja puolueettomuus isän kohdalla lastensuojelun asiakkaana, vai saattaako joidenkin työntekijöiden ennakkoluulot isän hoiva taidoista vaikuttaa päätöksentekoihin?

Omat korvani ovat kuulleet isän epätasa-arvoisesta kohtelusta jo useamman kerran. Oli se sitten lastensuojelun asiakkuudessa tai huoltajuus kiistassa, usein sitä kuulee, että työntekijällä on tietty asenne juuri isän huoltajuudesta... vaikka kyseessä olisi loisto isä ja lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi parempi, että hän asuisisi isän kanssa, työntekijä päättää, että lapsen kuuluu asua äidin kanssa.
Mitäs sitten tälläisessä tilanteessa voi tehdä, jos ammattilaisen ennakkoluulot ja asenteet vaikuttavatkin hänen päätöksiinsä. Mistä isä voi saada tukea ja apua?

Eilisessä Ilta-Sanomien uutis artikkelissa Avaa tästä kerrottiin siitä, kun isän isyysraha tuki hylättiin ero tilanteessa. Lapset kuitenkin asuvat isän kanssa... hmmm.. on kyllä kummallista touhua.. Meinaako tämä sitä, että jopa lakipykälä pistää isät epätasa-arvoiseen kohteluun? 

Mitäs mieltä itse olette? Kohteleeko yhteiskuntamme isiä tasa-arvoisesti vai saattaako se välillä suosia äitejä?

"Lasten"suojelu

Olen joskus pohtinut sitä, että suojeleeko lastensuojelu tosiaan lasta, ja ajetaanko lastensuojelussa etusijassa juuri lapsen hyvinvointia... vai onko suojelun ja hyvinvoinnin edunsaajana lapsen vanhempi/vanhemmat?
Jatkuvat lapsen pomputtelut vanhemmalta toiselle tai kotoota sijoitukseen ei kuitenkaan mielestäni ole enää lapsen edun mukaista.
Onhan se ajatuksena hienoa, että lapsi saataisiin takaisin oman vanhemman tai vanhempien luokse asumaan, ja loistavaahan se olisi... jos se myös kaikissa tapauksissa toteutuisi. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että tuki toimista huolimatta perhe ei aina pysty takaamaan lapselleen turvallista kasvuympäristöä. Ymmärrän ja kannatan kyllä lasten oman perheen tukemista, mutta siinä vaiheessa kun lasta on pomputettu  2, 3 tai yli neljäkin kertaa sijoituksesta takaisin biologisen perheensä luokse, niin miten se mahtaa olla lapsen hyvinvoinnin edistämistä, kun jo yksi sijoitus on lapselle hyvin ikävä ellei traumaattinenkin kokemus! Puhumattakaan siitä mitä kaikkea siellä kotona voi lapselle sattua.. Tietenkin kyseenalaista on mielestäni myös se, että kuinka hyviä tukitoimenpiteitä todellisuudessa pystytään antamaan, kun työntekijöillä on  niin suuret asiakasmäärät. Pystyisivätkö nämä perheet takaamaan lapselle tämän niin sanotusti turvallisen kasvuympäristön, jos he saisivat riittävät tukitoimet ja tukiverkoston?
Tämän blogin kirjotukseni pohdinnan aikaan saaja on alla oleva artikkeli, jossa pohditaan onko lastensuojelu äidin vai lapsen etu. Pistää kyllä miettimään, joten suosittelen lukasemaan. Olisi kiva nähdä mitä ajatuksia ja pohdintoja artikkeli teissä herättää..joten kommentoikaa vapaasti.

Avaa artikkeli tästä

Lasten harrastukset vaativat paksua lompakkoa

Nykyaikana harrastaminen nähdään oleellisena keinona välttyä syrjäytymiseltä. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen, mutta aina näin ei ole. Monet harrastukset ovat hinnoitelleet vähätuloisten perheiden lapset ulos. Monilapsisella perheellä harrastusmaksut nousevat hurjiksi, etenkin jos lapsi sattuu innostumaan lajista, jossa kilpaillaan. Jalkapallo, jääkiekko, luistelu, voimistelu. Ennen näitä harrastettiin lapsiporukalla takapihalla, nyt pitää liittyä seuraan ja kilpailla joka käänteessä. Hannu Jarva kirjoittaa hyviä ajatuksia tästä Karjalaisen verkkosivuilla.

Helsingissä ja muillakin suuremmilla paikkakunnilla löytyy onneksi vielä nuorisotaloja ja muita ilmaisia tai hyvin huokeita vaihtoehtoja. Googlaaminen ja puskaradio auttavat usein etsimisessä.

Ihanaa isänpäivää!!

Lasten kasvulle ja kehitykselle on ensiarvoisen tärkeää saada luoda vakaa ja rakastava suhde vanhempiinsa. Isät ovat olleet jo monta vuotta suuressa nosteessa ja tasa-arvon lähestyessä saavattavat kovaa vauhtia tasavertaisen aseman vanhempana. Isyyden muutos on tapahtunut nopeasti ja jatkuu vaan. Itse syntynyt 80-luvun alussa, jolloin isät jo pääsivät mukaan synnytyksiin. Vauvojen hoito jäi kuitenkin, ainakin meidän perheessä, äidin ja mummon vastuulle. Ei tainnut minun isäni vaihtaa ikinä yhtään vaippaa, tai jos näin pääsi käymään niin pakon edessä. Omassa perheessäni isä on kotona ollessa yhtä paljon lasten kanssa kuin minäkin. Ja varmasti yhtä hyvä vanhempi, ehkä jopa pitkähermoisempi. Mahtavaa siis saada viettiiää kokonainen päivä erilaisten isien kanssa, oman isän, lasten isän, puolison isän. Tämän päivän onni on olla isien kanssa.

Koska aihe on ajankohtainen ovat paikallislehdetkin täynnä juttuja isyydestä.

Aamulehden juttu

 Kalevan juttu

Satakunnan kansa

Etelä-Suomen sanomat

Odotellaanko parempaa vai ryhdytäänkö hommiin?

Viime aikaiset lehtijutut ja päivitykseni kertoa ankeaa arkea lastensuojelun kentältä. Parempia aikoja odotetaan ja toivotaan, mutta voisiko tässä odotellessa tehdä itsekkin jotain? Ei varmaankaan mitään suuren suurta, mutta jos edes pienen pientä. Ja sitä paitsi pienikin voi olla jollekin suurta.

Tarkoitan tietenkin vapaaehtoistöitä, jotka ovat kovin lähellä omaa sydäntäni. Pitää vaan löytää sopiva muoto kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Itse miellän vapaaehtoishommat jonkinlaiseksi velvollisuudeksi, joita jokaille kykynevän pitäisi tehdä. Kyse on hyvän jakamisesta ja saamisesta, ei suurista uhrautumisista. Ajattelen, että maailma olisi parempi paikka jos kaikki tekisivät hieman enemmän pyyteettömästi toistensa eteen. Ja toisaalta myös koska vaikeudet voivat osua joskus omallekin kohdalle niin, että tarvitsee toisten apua.

Oma (tai perheeni) vapaaehtoistyöni on tällä hetkellä tukiperheenä toimimista. Siinä yhdistyy sopivasti ajan viettäminen oman perheen kesken ja muiden auttaminen. Aiemmin tein itse muita vapaaehtoishommia, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua, että aikaa kotona on muutenkin liian vähän. Onneksi mieheni oli suostuvainen ideaan ja suuntasimme koulutukseen.  Ihana tukilapsemme vierailee meillä viikonlopun ajan kuukausittain. Hän on odotettu vieras ja usein laskemme päiviä uuteen tapaamiseen. Teemme silloin ihan normaaleja asioita ja käymme siellä missä muutenkin käsivimme. Voin suositella lämpimästi.

Vapaaehtoishommia on aivan laidasta laitaan. Osa sitoo pitkäksi aikaa, osa on muutaman tunnin projekteja. Jokainen voi valita omien kiinnostusten ja mahdollisuuksien mukaan itselleen sopivimman. Alla muutama linkki järjestöistä yms, joiden toiminnassa voi vaikuttaa lapsiin ja lapsiperheisiin.

MLL

Pelastakaa lapset

Helsinki missio

SPR: Nuorten turvatalo

Parasta lapsille

Unicef

Ensi- ja turvakotien liitto

SOS-lapsikylät

Helsingin kaupunki

Sosiaalipolitiikkaa ??!

Eilisiin Helsingin sanomien juttuihin saapui kannanotto myös viralliselta taholta. Ministeri Huovinen kertoo tämän päivän lehdessä omaa näkemystään lastensuojelun tämän hetken tilanteesta.  Kohtuuttomuuden myöntää hänkin, mutta tilanne ei ole hänestä mitenkään pelottava. Ei, vaikka sosiaalityöntekijät itse ovat toista mieltä. Ei, vaikka Vantaalla sosiaalityöntekijöillä on kolme kertaa niin paljon asiakkaista kuin ammattijärjestö Talentia suosittaa. Suuria muutoksia odoteltaan Sote-uudistukselta. Sen pitäisi auttaa tähän(kin) epäkohtaan ja tuoda mukanaan parempaa arkea sekä asiakkaille, että työntekijöillä. Sen toteutumista odotellessa voi vain toivoa parempaa.


Helsingin sanomien artikkeli Huovisen kannanotosta

Kohinaa pääkaupunkiseudulta

Lastensuojelu on ollut viime aikoina otsikoissa jokaisessa mediassa. Traagisia tapauksia nousee esiin vähän väliä ja ne nostattavat kohun kerta toisensa jälkeen. Lastensuojelu on yksi niistä sosiaalialan kentistä, joista vain harvoin on iloista uutisointia. Nykyisellä kohuotsikkokeskeisellä kirjoittelulla on varmasti osansa tässä, mutta on taustalla myös oikeaa asiaa. Kestämätön tilanne, jossa työvoimaresursseja on aivan liian vähän asiakasmäärään nähden on valitettavaa arkea monessa kunnassa. Tähän ei varmasti ole olemassa helppoa ja nopeaa ratkaisua, ainakaan tässä taloustilanteessa, mutta jotain olisi tehtävä ja pian.

Muutama rohkea Vantaan lastensuojelun työntekijä kuvaavat työarkeaan tämän päivän (4.11) Helsingin sanomissa. Kuva on lohduton, sekä tavallisena kansalaisena, että sosiaalialan opiskelijana. Millaiseen työkenttään me valmistumme ja miten työssä jaksaminen voi edes olla mahdollista pidemmän päälle? Onko asiakkaita mahdollista auttaa haluamallaan tavalla? Tai ollenkaan?

Vaikka tilanne on karu, eikä työ lastensuojelussa ole helpoimmasta päästä on kuitenkin uskottava hyvään. Paljon hyvää saadaan jatkuvasti aikaan, perheitä ja lapsia pelastetaan. Nämä asiat eivät nouse esiin, sillä vaitiolovelvollisuus sitoo eikä kukaan ole kertomassa. Hiljaiset puurtavat tekevät pieniä ihmeitä lasten arjessa. Siitä vain ei saada yhtä suosittuja lööppejä. Toivottavasti resursseja saadaan pian lisää, ennen kuin nämä puurtajat väsyvät kokonaan. Kuka sitten huolehtisi heikoimmista?


Vantaan lastensuojelun työntekijät äänessä Helsingin sanomissa


Helsingin sanomien toimittajan kommentti aiheesta
   

Blogin näkökulmia ja tavoitteita

Loimme blogin osana opintojamme sosiaalialan ammattikorkeakoulussa. Keskitymme seuraamaan miten lastensuojelua käsitellään erilaisissa medioissa syksyn 2014 aikana. Blogin tavoitteena on etsiä uusia näkökulmia ja pohtia mistä näkökulmista media aiheeseen keskittyy. Tiimissämme on seitsemän opiskelijaa ja vuorottelemme kirjoituksissa. Kommentoikaa, haastakaa meitä ja heitelkää uusia ajatuksia. Tervetuloa mukaamme lastensuojelun keinulaudalle!