Positiivisuutta etsimässä

Tämä kirjoitukseni saattaa olla blogimme viimeinen, sillä opintokokonaisuus jota varten olemme ryhmän kanssa blogia lastensuojelusta pitäneet on pian päättymässä. Mutta näinhän se menee, että aikansa kutakin. Kuitenkin meistä ryhmäläisistä varmasti jokainen jollain tavoin tulee seuraamaan näitä lastensuojeluun liittyviä asioita sillä kuuluuhan lastensuojelu suurelta osin myös alaamme.

Näin blogin loppuun halusinkin löytää niitä positiivisia asioita, koska niin paljon on ollut tämän syksyn aikana niitä negatiivisia juttuja lastensuojeluun liittyen. Ja löytyihän niitä positiivisiakin uutisia, kunhan vaan hetken jaksoi etsiä :)
 
Minusta on aivan mieletöntä kuinka ihmiset ovat havahtuneet auttamaan toisiaan ja useat yksityishenkilöt ovat omalla panoksellaan pyyteettömästi lähteneet tukemaan ja auttamaan ihan tuntemattomiakin henkilöitä ja perheitä. Apua perheille on tarjottu muun muassa Jouluapua facebook-yhteisön kautta. Tämäkin yhteisö on alkujaan yhden henkilön, Heidi Miettisen aloittama ja tänä vuonna jouluapua on tarjottu jo  sadoille perheille ympäri Suomea. Näin yhden ihmisen lähimmäisen rakkaudesta on syntynyt ilmiö, jossa ihmiset ja yritykset eri puolilta Suomea osallistuvat omalla panoksellaan auttamaan vähävaraisia perheitä. Tässä yksi artikkeli koskien Jouluapua. http://yle.fi/uutiset/uudet_avunpyynnot_joudutaan_torppaamaan__jouluapua_tarjoava_facebook-ryhma_sai_valtavan_suosion/7683677

Ilmeisesti tämä some-maailma antaa ihmisille aivan uusia mahdollisuuksia avun tarjoamiseen, koska lyhyessä ajassa on tullut niin hätäkahvi-ryhmiä kuin myös kutsuja joulun viettoon facebookin kautta. Voi olla, että ihmiset ovat jotenkin havahtuneet näiden eri ongelmien olemassa oloon ja siihen, että meillä täällä Suomessakin on apua tarvitsevia ihmisiä ja perheitä. On lohduttava huomata, että todellakin ihmiset välittävät toisistaan ja ovat valmiita tarjoamaan apua ihan tuiki tuntemattomillekin avun tarvitsijoille. http://yle.fi/uutiset/aiti_kutsui_facebookissa_yksinaiset_kotiinsa_joulunviettoon__aiheutti_jattimyllakan_olen_itkea_tihrustanut/7686558

Näin Blogin loppuun toivotan teille rauhaisaa joulun aikaa!

Hirviöitä

Minä voin valita puolisoni sekä ystäväni. Minulla on vapaus valita kenelle jaan ne tärkeät ja joskus raskaatkin asiat elämässäni. Voin jopa valita kassa-myyjäni ruokakaupassa mikäli näin tahdon. Maailma on täynnä valinnan mahdollisuuksia. Mutta on yksi asia mitä en ole voinut elämässäni valita ja se on perhe ja paikka  mihin synnyin...

Jokaisella lapsella on oikeus saada rakkautta ja turvallinen kasvuympäristö. Valitettavasti on kuitenkin monia lapsia joille sanat rakkaus ja turvallisuus ovat vain sanoja eikä heidän vanhempansa kykene heille tarjoamaan näitä asioita joihin he ovat oikeutettuja. Tässä on video asiaan liittyen joka ainakin itselleni kolahtaa ja muistuttaa siitä kuinka lapset näkevät ja tuntevat asiat.




https://www.youtube.com/watch?v=4y-CBtzAsWM

Näin lapsille tärkeän perhejuhlan joulun lähestyessä toivoisi, että kaikki lapset saisivat iloita ja riemuita rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä. Täältä löytyy lisää tietoa ja neuvoja kuinka toimia tilanteissa, joissa päihteet saavat perhe-elämän sekaisin. Annetaan lapsille turvallinen lapsuus!

http://www.lasinenlapsuus.fi/

Pohdintaa palveluista

Sattuipa silmiini Ylen sivuilla artikkeli, jossa neuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat kertoivat työnsä hektisyydestä ja siitä kuinka haasteellista on tänä päivänä hoitaa kaikki päivän asiakkaat niin, että palvelu olisi laadukasta.  Omalla kohdallani neuvolassa asioinnit ovat olleet mukavia ja terveydenhoitajista ei ole ainakaan päälle päin huomannut työn kiireyttä. Onkohan sitten niin, että lyhyessä ajassa on tapahtunut muutos vai joutuvatko terveydenhoitajat jopa " näyttelemään" asiakkailleen? Ylen Ajankohtaiseen kakkoseen yhteyttä ottaneet terveydenhoitajat kertovat "Neuvolatyön peruskiviä ovat työntekijän ja asiakkaan välinen molemminpuolinen luottamus ja työn jatkuvuus. Nämä auttavat suunnattomasti, kun halutaan ehkäistä perheen mahdollisia ongelmia. Terveydenhoitajat kertovat, että peruskivet murenevat." http://yle.fi/uutiset/neuvoloiden_hatahuuto_puoli_tuntia_aikaa_hoitaa_perheen_kaikki_ongelmat__tassa_ei_ole_mitaan_jarkea/7685933

Kun ajatellaan näitä viime kuukausina ja viikkoina julkisuuteen tulleita surullisia perhesurmia, joissa äiti on surmannut lapsensa, niin kyllähän tässäkin asiassa olisi neuvoloilla suuri rooli siinä ennaltaehkäisevässä työssä. Välttämättä nämä perheet eivät ole kosketuksissa muiden sosiaali -ja terveyspalveluiden kanssa lasten hoitoa ja kasvatusta sekä perheen jaksamista koskevissa kysymyksissä. Terveydenhoitajilla olisikin hyvät edellytykset huomata perheiden ongelmia ja ohjata heitä tarvittaessa apua ja tukea tarjoavien palveluiden piiriin.

Kysymys kuuluukin, kuinka terveydenhoitajat voivat tai kykenevät repeämään moneen paikkaan, kun sen perustyön osaltakin on hankaluuksia saada asiakasperheet hoidettua? Onko yhteiskunnalla varaa tähän kaikkeen? Koska loppujen lopuksi nämä resurssien kiristämiset eri sosiaali -ja terveyspalveluissa tulevat maksamaan vieläkin enemmän tulevaisuudessa kuin mitä ne maksaisivat jos panostettaisiin laadukkaisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Täytyy tunnustaa, että itselleni näin sosiaalialan opiskelijana tulee välillä epätoivoinenkin olo kun lukee näitä uutisia niin sosiaali kuin terveydenhoidon puolelta. Mutta kyllä löytyy myös niitä positiivisiakin uutisia, kuten esimerkiksi Helsingin kaupungin tarjoama kotipalvelu perheiden tueksi. http://www.hs.fi/kaupunki/a1417928966419 

Toinen mieltä lämmittävä uutinen oli Jyväskylän panostaminen ennaltaehkäisevään työhön lapsiperheiden palveluissa. http://www.ksml.fi/mielipide/paakirjoitukset/lapsiperheiden-varhainen-tuki-tuo-isoja-saastoja/1941400 Toivottavasti muut kunnat myös rohkaistuvat tekemään samanlaisia päätöksiä kuin Jyväskylän päättäjät ovat tehneet.

Kannattaa muuten katsoa 16.12.2014, kello 21.00 Yle2.lta tuleva Ajankohtainen kakkonen. Siinä on lisää juttua tästä samasta aiheesta.
http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2160151

Jouluateria

Taas on se aika vuodesta, jolloin koko perhe istuu saman pöydän ääressä nauttien jouluruuasta. Lahjat odottaa kuusen alla avamista enkä millään malttaisi syödä ruokaa, mutta äiti ei anna vaihtoehtoja minulle ja veljelle. pöydällä on jo kolme tyhjää viinipulloja ja huomaan kuinka vanhempani alkavat kinastella keskenään. Syön nopeasti ruuan saadakseen vanhempien huomion muualle, mutta turhaan. Kinastelu yltyy tappeluksi ja menemme veljeni kanssa piiloon. Kuusen alle jäivät lahjat.

MLL näyttää joka vuosi YLEn kanavilta anna lapselle raitis joulu -kampaanjan mainoksia, jossa kerrotaan, että kaikki lapset odottaa joulua innolla. Ikävä tosiasia on Kuitenkin, että monessa perheessä alkoholia juodaan runsaasti.
http://www.annalapselleraitisjoulu.fi/2014/

Vähävaraisten perheiden keräys numero: http://www.mll.fi/

Hyvää Joulua kaikille varsinkin lapsille!

Kulttuurierot

Miksi Suomessa vanhemmat ei tunnusta usein, että on väsyneitä eikä oteta apua helposti vastaan vaikka joku tarjoisikin? Jossain maassa ja kulttuureissa koko kyläyhteisö on vastuussa lasten kasvamisesta eikä vain äiti, isä ja isovanhemmat.
Olen ollut Cap Verdellä, joka pieni saari ja kaikki tunsi toiseensa. Tässä tulee ongelmaksi tietenkin matkoihin etäisyys suomessa jos isovanhemmat ja muu suku asuu toseella puolella suomea. Siellä Cap verdellä on vielä tapana asua koko suku samassa talossa, etten vieläkään tiedä ketkä oli siskoni ex-miehen veljet ja ketkä oli serkkuja. Onhan meillä suomessa naapurit, mutta luulen, että jos joku ventovieras tai puoli tuttu alkaa neuvoo kasvatuksessa siitä suututaan ja tiuskitaan: "Kyllä minä osaan lapseni kasvastaan, älä sä puutu tähän! " Tuijoitetaanko Suomessa liikaa omaa napaan eikä haluta vastuuta sen enempää kuin on pakko. Kiirettä usein pidetään syynä\tekosyynä, ettei ehditä auttaa muitaki ihmisiä.

Siskoni meni puoli vuotiaan poikansa kanssa Cap Verdelle kolmeksi kuukaudeksi. Aina kun sisko meni kauppaan myyjä otti siksi aikaa Leon, jotta sisko sai tehtyä ostokset rauhassa ja hengähtää. Mitenköhän kävisi jos S-marketissä lykäisi lapsen myyjän syliin ja sanoisi: "tulen sitten hakemaan lapsen kun ostokset on tehty, kiva kiitos." Tai pitäisi kehittää kauppoihin lapsiparkki, jossa olisi hoitajat, hah. Cap Verdellä ihmiset auttoi oma-aloisesti Leon hoidosta eikä tarvinnut miettiä, että kehdanko pyytää apua ja sitä tuli vaikka sitä ei olisi tarvinnutkaan.
Oli Leolle aika kulttuurishokki Suomeen palattua kun kukaan ei bussissa kukaa huomaa vaikka Leo kuinka vilkuttaa.
Tämä on Suomi, jossa negatiivinen solidaarisuus jyllää.

Olenko hyvä äiti?

Haluisin jatkaa tasa-arvo blogin aihetta, mutta eri näkökulmasta ja henkilökohtaista näkymyksiä.

Poikaystäväni täytettyä 30-vuotta me ei mistä muusta puhuttukaan kuin vauvoista, että vauva-keskustelut tuli korvista ulos. Toive lapsesta on edelleenkin suuri, mutta takaraivoissani kuulen huostaanotosta pelkän vammaisuuden takia tai pelko lastensuojelun silmätikuksi joutuminen.
Sampo Luumi kertoo blogissaan, että heidän pieni tyttäreensä joutui huostaanotetuksi kun ei saanut avustajatunteja lapsehoitoon varten, mutta pitkä taistelun jälkeen sosiaaliviraston kanssa saivat tyttärensä takaisin. Muistan kun pienenä äiti luki lehdestä, ettei kunta myöntänyt lisää avustajatunteja vammantuneelle naiselle, joka oli hakenut ennen lapsen syntymää. Tuntuu oudolle, ettei kunta ajattele lapsen hyvinvointia asua kotona vanhempien luona, jotka tarvitsee vain fyysisistä apua pärjätäkseen lapsen kanssa. Miksei kunta anna automaatisesti avustajatunteja kun tietää lapsi on tulossa?

Ymmärrän, että lastensuojelu tekee mitä parhaaksi näkee, mutta ei saisi heti tehdä päätöstä. Voitaisiin katsoa ajan kanssa molempien vanhempien tilanteet, että tietääkö mitä tekee. Pystyykö ottaa täysvastuun lapsesta avustajista huolimatta. Perhesiteet, esimerkiksi isovanhemmat, tädit, sedät, serkut jne, jotka voi auttaa ja tukea. Varsinkin lastensuojelu voisi seurata lapsen kehitystä ja turvallimuutta.


Olen mietinyt, että onko mulla oikeus tehdä samoja virheitä kuin kaikki muutkin äidit tekee vain olenko entistä huonompi äiti, koska olen vammainen. En toki voi ihan kenen kanssa vain tehdä lapsia, esimerkiksi jos poikaystävä olisi yhtä vaikeasti vammainen kuin mä, niin silloin en edes ajattelisi hankia lapsia, koska lapsi kärsisi eniten.

Toivottavasti meille tulee 10 lasta ja ymmärtäväisiä lastensuojelu tyyppejä jos niiden kanssa joudutaan asioimaan... Okei, ei niin monta lasta.

SUOSITTELEN LUKEMAAN!!!!
 Sampo Luumin blogi: http://dmddad2014.wordpress.com/page/5/

Amu Urhosen lehtihaastattelu http://www.it-lehti.fi/portal/verkkolehti/?a=getArticle&issueId=63&articleId=798

Tyytymättömyyden salaisuus

18 000 alle viisi vuotiasta lasta kuolee joka päivä aliravitsemukseen, malariaan, ripuliin tai keuhkokuumeeseen. Joka neljäs alle viisivuotias lapsi eli 165 miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta. Orpoja yli 107 miljoonaa lasta ympärimaailmaa. 60,7 miljoonaa lukutaidotonta lasta maailmassa. 40 000 tyttöä päätyy lapsiavioliittoon.

Ihmisten tulee siis aina pyrkiä kehittymään ja kehittämään, mutta välillä täytyy vilkaista taaksepäin tai jopa edellä mainittuihin lukuihin. Lapsena niin kauan kun maha ei kurninut eikä mitään fyysisiä esteitä ollut, riitti energiaa juoksennella ja leikkiä. Aikuisena tuntuu, ettei perustarpeiden tyydytys riitä. Fakta on se, että vaikka 9.4 % lapsiperheistä ovat vähätuloisia kukaan ei kuole nälkään. Kodittomiakin löytyy, mutta hekin saavat apua jossain vaiheessa. Ja jos ei valtio auta, niin viimeistään seurakunta ja järjestöt. Ruokajono, maksusitoumukset, sosiaalietuudet, asumistuet, terveydenhuollot ja ilmaiset koulut yms. ovat monelle lottovoittoa. Ehkä Suomen surkeus ei ole vielä valjennut minulle.

Joku sanoisi tähän, että jos maksaa palveluista niin pitäisi myös saada palveluita. Jos kerran elämme hyvinvointivaltiossa, jossa ihmiset maksavat korkeita veroja, silloin ei pitäisi esiintyä esimerkiksi lapsisurmia (Yle uutiset 26.10.2014 ja Iltasanomat 26.11.2014) tai masentuneisuutta ja itsemurhia. Voiko äitien masennuksenkin yhdistää yhteiskuntamme vääristyneisiin ihanteisiin, koska totuushan on se, että ihmisillä on suuret ulkonäkö paineet ja välillä tuntuu, että bulimia/anoreksiakin on in-juttu. Ja ennen kuin astuu ulos pitää olla meikit, itseruskettavat, tekoripset ja –kynnet ja hiuspidennykset ja pukukoodit yms. viimeisen päälle. Yhä useampi ihminen elää paineessa ulkonäön lisäksi myös koulutuksen, työllistymisen, kumppanin löytämisen tai jopa some suosion suhteen. Yhden tavoitteen saavuttaminen ei riitä, koska esimerkiksi äidin on hankalaa kasvattaa lasta ja varata äkkilähdön Teneriffalle bailaamaan bestiksen kanssa, sekä saavuttaa samalla korkea status työelämässä. Ehkä yhteiskunta ja yhteisöt asettavat liian korkeat tavoitteet. Kaikkea ei ehdi, kaikkeen ei pysty, jonka seurauksena tyytymättömyys.

 

Kun jututtaa ihmisiä, lukee sanomalehtiä tai keskusteluja huomaa negatiivisen sävyn kun puhutaan valtion tarjoamista palveluista. Lastensuojelustakin puhutaan jatkuvasti epäonnistumisista, muttei vanhemmista joilla on vastuu omasta perheestä viimekädessä. Onhan se aina helpompi syyttää muita omista epäonnistumisistaan! Älkää ymmärtäkö väärin. En sano, että kenenkään pidä olla yksin ongelmiensa kanssa, mutta jokaisen pitäisi kuitenkin kantaa vastuuta omista tekemisistään ja valinnoistaan.

Brasilialaisen psykoanalyytikon, filosofin ja sosiologin Norberto R. Keppen mukaan: ” Ihminen havaitsee todellisuuden käänteisellä tavalla: hyvä ei kestä kauan, paha on vahvempi kuin hyvä, totuus on vahingollista, rakkaus tuottaa kärsimystä, pehmeys on heikkoutta, rehellisyys on lapsellista, aggressiivisuus on tehokasta, auttaminen merkitsee menetystä, laiskuus on miellyttävää, juominen ja tupakoiminen on vapautta”

Pahuus on hyvyyden puuttumista; toisin sanoen, se on todellisuuden poissulkemista.

 

http://yle.fi/uutiset/rautavaaran_kolarissa_kuolivat_aiti_ja_kolme_lasta/7552685?ref=leiki-uu

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112618869424_uu.shtml

http://www.analyyttinentrilogia.net/saty_trilogiasta.html 

Älä ole yksin!

Lapsen syntymä paitsi tuo iloa myös huolia arjessa pärjäämisestä. Myös raskauden ja synnytyksen aikaan saamat fyysiset muutokset hormonivaihteluineen ovat miltei shokki naiselle. Vauvan syntymä vaikuttaa perhesuhteisiin joko vahvistaen suhdetta tai saattaen sitä tuhon partaalle. Nämä muutokset saattavat johtaa naisen masennukseen.

Leluja ja rojua lattiat täynnä. Pyykkikori pursuaa vaatteita ja roskapussin hajukin yltää naapureille asti.  Vauva heräilee vähän väliä imemään aroista nänneistä. Väsyttää jumalattomasti etkä muista milloin viimeksi olisit nukkunut tai edes istahtanut lepäämään. Muistelet niitä aikoja, kun lakkasit kynsiä, meikkasit, kävit jooga tunneilla ja pidit itsestäsi huolta. Nyt et ehdi katsoa itseäsi peilistä ja kiloja on kertynyt sopivasti vatsan ympärille. Ilta koittaa ja vauvan nukutusoperaatio alkaa. Monen tunnin hyssytyksen jälkeen vauva nukahtaa ja on vihdoinkin sinun vuorosi ummistaa silmät, mutta et ehdi laittaa päätäsi tyynylle kun vauva huutaa taas. Onneksi puolisosi kuitenkin päättää tulla apuun ja saat tilaisuuden levätä muutaman tunnin ajaksi. Entä jos puolisoa ei olisikaan? Mitä jos olisit täysin yksin? Ei vanhempia eikä ystäviä.

Muun muassa Pienperhe ry, Äimä, Mannerheimin lastensuojeluliitto sekä naisten perustama mammat-ryhmä facebookissa perustuvat vertaistuen antamiseen. Edellä mainittujen verkkosivuilta voi tutustua ihmisiin, jotka ovat samassa veneessä. Vertaistuki edistää perheen tilannetta sen verran, että lastensuojelussa asioiminen ei tulisi kysymykseen. Esimerkiksi mammat-ryhmässä (Yle uutiset 26.11.2014) apua tarvitseva ihminen lähettää ”hätäkahvit” –koodin, jolloin ensimmäinen viestiin vastaaja saapuu avun tarvitsevan kotiin. ”Hätä” voi olla suuri tai pieni arjen askareisiin liittyvä asia. Ryhmän ideana on matalan kynnyksen neuvontaa ja ohjausta. Jäsen voi myös saada apua lyhyellä varoitusajalla. Tällainen vertaistuki tuntuu oikealta ratkaisulta varsinkin viime aikoina mediassa olleen perhesurman jälkeen. Tämä on iso askel suomalaiselle kulttuurille, joka ensinnäkin ei pyydä apua ja toiseksi ei päästä tuntematonta omaan reviiriinsä. Yhteisöllisyyshän edistää hyvinvointia!

 

http://yle.fi/uutiset/aidit_turvautuvat_toisiinsa_facebookissa__hatakahvit-koodi_tuo_apupartion_kotiin/7652393

http://yle.fi/uutiset/perhekummit_auttavat_aiteja_ja_isia_selviytymaan_arjessa/7447150
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/14/yksinko-hoituu

Rakas ystävämme, alkoholi.

Heräät viideltä aamulla sysipimeään, aivot sanovat jatka unia, mutta kello käskee liikkeelle. Silmät ristissä hamuilet kahvinkeitintä saadaksesi  tarvittavan potkun heräämiseesi. Lähdet ulos pimeyteen. Keinotekoisten valojen saattelemana löydät perille työpaikkaasi, jossa odottaa väsynyt ilmapiiri. Töissä pomolla on vähintään yhtä paha olla ja purkaa sitä sinuun. Palvelet asiakkaita, jotka tuskin edes kiittävät. Pääset neljältä töistä, vielä nopea kauppareissu ja saavut puoli 6:ksi kotiin. Kotona odottaa vaimo, jonka päivä on ollut raskas kolmen lapsesi kanssa. Hän valittaa sinulle kuinka et osallistu tarpeeksi perheen toimintaan. Lapset itkevät, koska riitelette. Kierre on jatkuvaa eikä lopu koskaan. Haluat rentoutua ja päästä irti arjesta keinolla, jonka yhteiskunta hyväksyy, mutta joka on itsekästä ja tuhoisaa. Ehkä mietit aluksi, ettei muutamasta ole haittaa. Otat tämän tavaksi ja ennen kuin huomaatkaan muutama on muuttunut ajan kanssa kymmeniksi. Jokaisen uuden pullon avattuasi uusi persoonasi pääsee valtaan. Se on rohkea, itsekäs eikä se välitä seurauksista. Piilotat sen, koska se aiheuttaa häpeää. Kiellät sen, koska se syö muistisi. Eniten siitä kuitenkin kärsii läheisesi, vaimosi ja lapsesi. Et halua enää kuulla moitteita, joten turvaudut väkivaltaan. Menetät täysin hallinnan ja…

Rattijuopumukset, raiskaukset, väkivalta, kasvatuksen laiminlyönti, roskaaminen, meteli,  viha, vahingonteot yhteiskunnalle, yms. kaikissa esiintyy ystävämme alkoholi. Viisainta varmaan olisi välien katkaiseminen tämän ystävän kanssa. Alkoholin suurkulutuksesta koituu myös se harmi, että liika käytettynä se ajaa ihmistä työkyvyttömäksi sosiaali- ja terveyspalvelujen vakioasiakkaaksi. Luulisi, että tällainen ongelma tulisi yhteiskunnalle hyvin kalliiksi ja tuloksena olisi alkoholin kieltäminen tai rajoittaminen lailla sekä luulisi, että hyvinvointi valtio pyrkisi yhteisön hyvinvointiin. Todellisuudessa THL:n tilastojen mukaan valtio hyötyy vuosittain reilun miljardin alkoholista saaduista verotuloista, 888-1094 miljoonan euron haittakustannuksista huolimatta.  Sosiaalihuollon haittakustannukset julkiselle sektorille ovat kasvaneet ja todennäköisesti jatkavat kasvamistaan. Eli toisin sanoin niin kauan kun valtio hyötyy rahallisesti, on alkoholismi OK.  

Yleisimmät syyt lastensuojelussa asioimiselle ovat alkoholi ja muut päihteet sekä niistä johtuva väkivalta. Siksi pidänkin alkoholia melko usein ajankohtaisena kun puhutaan lastensuojelusta. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan artikkelissa (05.09.2014) tuodaan hienosti, mutta surullisesti esille alkoholin suurkulutuksen seuraukset perheen elämässä.

Jos luet tätä blogia ja koet, että sinä tai läheisesi kärsii näistä ongelmista apu on lähellä. Tässä linkkejä: Apua.info tarjoaa koottua tietoa perheen lähisuhteissa koetusta väkivallasta, sen ilmenemismuodoista, väkivaltaan liittyvästä lainsäädännöstä sekä mahdollisuuksista selviytyä. Apua nopeasti -osaan on linkitetty kriisi- ja neuvontapuhelinten, turvakotien ja nuorten turvatalojen, A-klinikoiden, ja muiden auttamispaikkojen yhteystiedot.

Nettiturvakoti tarjoaa väkivaltaisesti käyttäytyneille, väkivaltaa kokeneille sekä lapsille ja nuorille oman palvelualueensa. Sisältönä mm. selviytymiskertomuksia, tehtäviä ja muutosprosessien kuvauksia. Palvelussa voi myös kysyä nimettömänä ammattilaiselta.

Naisten Linja on valtakunnallinen, maksuton puhelinlinja. Naisten Linja antaa neuvontaa, ohjausta ja tukea tytöille ja naisille, jotka kokevat väkivaltaa, uhkaa tai pelkoa. Naisten Linjan puhelinnumero on 0800 02400.

Jussi-toiminta on tukea miehiltä miehille perheväkivaltakierteen katkaisemiseksi. Työntekijöiltä saa kriisiapua, keskusteluapua, neuvontaa ja ohjausta.

Lasten ja nuorten puhelin ja netti tukee lapsia ja nuoria. Puhelinnumeroon 116 111 voi soittaa maksutta koko maassa.  Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen päivystäjä, joka on vaitiolovelvollinen. Nuorten nettiin voi kirjoittaa luottamuksellisesti ja nimettömänä. ( lainattu päihdelinkki.fi – nettisivuilta)

 

Janna Rantala artikkeli: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/01/14/miten-viinan-nakyminen-perheen-arjessa-vaikuttaa-lapseen

Joulu on tulossa - kaikille

Viimeisellä tekstilläni haluan haastaa jokaisen osallistumaan lasten hyvinvointiin ja täten olemaan osa lastensuojelutyötä. Monesti sitä itsekin pohtii mitä voisi tehdä mm. lasten hyväksi.

Kirkko ja kaupunki-lehdessä esitellään Rakenna joulupuu-keräys, joka auttaa vähävaraisia lapsiperheitä, yksinäisiä ja vanhuksia. Siihen voi jokainen osallistua ostamalla paketin tähän Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien järjestämään lahjakeräykseen.

Lisätietoa linkin takaa

Paketillinen jouluiloa

Hyviä uutisia rintamalta :)

Ylen uutiset uutisoivat 28.11.2014 siitä, miten Heinola teki historiallisen liikkeen lastensuojelussa. Liike tehtiin siten, että kaupunki lisäsi perhetyöntekijöitä 10 kappaletta. Muutokset ovat jo selvillä: Heinolassa, jossa lasten huostaanotot olivat Suomen ykkösluokkaa, sijoitetaan lapsia nyt aiempaa vähemmän kodin ulkopuolelle. Tämän johdosta voidaan puhua myös miljoonien säästöistä.

On ihana lukea uutisia teoista, eikä vain kauhisteluista. Kaupunki on jutun mukaan "ottanut riskin", mutta panostukset ennaltaehkäisevään työhön ovat kannattaneet. Toivottavasti sama viesti saavuttaa monet muut kuntien päättäjät. Kuten aiemmassa postauksessani kirjoitin, näkyvät säästöt varmasti vielä suurempina tulevina vuosina, kun tällä työllä on varmasti ehkäisty syrjäytymistä ja muita sosiaalisia ongelmia perheissä ja lähipiirissä.

Lisäksi viikon päätti toinen ilouutinen, kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni eduskunnassa askeleen eteenpäin kohti toteutumistaan. Monien argumenttien pohjana tässä(kin) keskustelussa oli ja on lasten hyvinvointi. Itse edustan sitä kantaa, että juuri tämän lain ja tasa-arvon toteutuminen yhteiskunnassamme edistää myös lasten hyvinvointia. Se, että jokaisen lapsen vanhemmat hyväksytään yhteiskunnassa, auttaa toivottavasti myös yleistä asenneilmapiiria vahvistumaan siihen suuntaan, ettei erilaisia perheitä aseteta eri asemaan. Toivottavasti tulevaisuudessa kukaan aikuinen ihminen ei omilla puheillaan edistä syrjimistä ja kiusaamista lapsia (eikä aikuisiakaan) kohtaan - koska sehän tiedetään, että lapsi ei ole synnynnäisesti ennakkoluuloinen, vaan tämä imee ympäristöstään asenteet ja käytöksen mallit.

Tämä viikko on kaikista karmeista uutisista huolimatta sisältänyt ihania valonpilkahduksia lastensuojelunkin kannalta ajateltuna. Toivottavasti kehitys yhteiskunnassamme jatkuu siten, että osaamme huomata virheemme ja korjata niitä/ottaa riskejä tehdä muutoksia <3

Ylen uutinen Heinolan lastensuojelusta

Jani Toivola kertoo uuden avioliittolain toteutumisesta

Apua ajoissa kotiin

" Suurin virhe mitä on tehty, on kotipalvelun ottaminen lapsiperheiltä."

Näin on sanonut Helsingin kaupungin entinen sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen. Helsingin Sanomien (25.11.2014) artikkelissa "Lapsiperheille kotiapua ehkä jo ensi vuonna" pohditaan Kuopion ja Rautavaaran perhesurmien nostamana kotiavun merkitystä ehkäisevänä lastensuojelutyönä.

Tuleva sosiaalihuoltolaki toisi takaisin 1990-luvulla lapsiperheiltä vähennetyt resurssit kotiapuun. Moni asiantuntija pitäisi sitä hyvänä ja taloudelisestikin kannattavana. Artikkelissa otetaan esimerkiksi Imatran malli, joka konkreettisesti osoittaa ehkäisevän avun kannattavuuden.

Tämä toivon pilkahdusta lastensuojelukentälle tuova malli ja sen esittely panevat ajattelemaan laajemmin yhteiskunnan arvoilmapiiriä: Miksi lastensuojelun kohdalla joudutaan hyvää mallia puolustelemaan moneen kertaan sen taloudelliselta kannalta. Artikkelissa kerrotaan, että mallin toteutuskin oli vaatinut pitkät väännöt sen kannattavuuden takia. Eikö viisaat päättäjät osaa vieläkään katsoa päätöstensä vaikutuksia huomistä pitemmälle? Onhan itsestään selvää, että lapsien hyvinvoinnissa säästäminen ei oikeasti ole säästämistä, vaan tulevaisuudessa siitä joudutaan maksamaan monin verroin.  Täytyy toivoa, että Imatran malli leviäisi muuallekin, koska sen konkreettiset vaikutukset, ja ne arvostetut säästöt, ovat todennetut. Artikkelissa mainitaan esimerkiksi pelastettuja parisuhteita, huostaanottoja ja perheen selviämisiä raskaasta vauva-ajasta.

Kotipalvelun lisääminen lapsiperheille vakuuttaa ainakin minut. Perusarjessa auttaminen voi estää turhan pinnistelyn ja tuen saaminen yksinkertaisissa asioissa jo neuvolavaiheessa madalluttaa kynnystä, eikä tee leimaamista perheelle.

Jaksaa, jaksaa - vai jaksaako?

Vanhempien jaksaminen, tai pikemminkin sen puute, heijastuu yllättävänkin herkästi lasten elämään. Media uutisoi surullisista tapahtumista lapsiperheistä, missä usein on yhtenä taustana vanhempien uupumus ja arjen hallitsemattomuus. Kun perhe voi hyvin ja jaksaa pyörittää normaalia arkeaan (mitä se kenellekin on), ei siitä usein tehdä otsikoita tai palkita vanhempia. Kuitenkin perheen jaksaminen normaalissa arjessa voidaan ajatella ehkäiseväksi lastensuojeluksi; kun jokainen perheenjäsen tietää miten keinulaudalla pompitaan, pystyvät kaikki nauttimaan kyydistä eikä kukaan tipu laudalta pois. Joskus tietysti tarvitaan ulkopuolista apua neuvomaan ja ohjaamaan, mutta sen ei pitäisi olla häpeällistä eikä nöyryyttävää, vaan hyvinvointivaltion tarjoama oikeus.

Olikin ihanaa lukea Helsingin Sanomista 23.11.2014 artikkeli, jossa Michelssonien perhe kertoo onnistuneesta arjen hallinnastaan. Artikkeli pohjaa HS:n kasvatuskyselyyn perheen uupumuksesta, lasten ja vanhempien vastuista. Siinä todetaan, että vanhempien uupumus töissä heijastuu kotielämään ja sitä kautta lapsiin. Tutkimuksen mukaan työuupumuksesta kärsivien vanhempien lapset kokevat koulussa väsymystä muita nuoria todennäköisemmin.

Lasten monipuolistunut ja yhä suorituskeskeisemmäksi muuttunut harrastustoiminta lisää uupumusriskiä perheenjäsenille. Lapsi saattaa olla harrastuksissa monena päivänä viikossa ja kivasta ajanvietteestä voikin muodostua velvoite joka ahdistaa. Artikkelissa todetaan, että lapsi saattaa salata oman uupumuksen vanhemmiltaan suojellakseen heitä. Jos joitain oireita lapsessa tai itsessä huomaa, on hyvä pysähtyä pohtimaan päivien rakennetta ja suoritusten vaatimustasoa: Vaadinko itseltäni liikaa? Vaadimmeko lapsiltamme liikaa? Jos harrastuksiin mennään kärttyisinä ja taloudellinen tilanne (kenties harrastusten seurauksena) kiristää mieltä, kannattaa miettiä vaihtoehtoja eikä odottaa totaalista uupumusta. Olen sitä mieltä, että on ihan ok jos pitää vaikka taukoa harrastuksesta - jos sen takia jää ulkopuolelle tai jälkeen, voi miettiä onko sellaista vaatimustasoa muutenkaan hyvä pitää ja opettaa lapselle. Monesti tuntuu, että lapset toivoisivat ennemminkin kotona vietettyä aikaa yhdessä vanhempien kanssa. Joissain tapauksissa harrastukset ovat enemmänkin vanhemman mieleen, eikä lapsen omaa kiinnostusta kuunnella.

Michelssonien perheessäkin lapsilla on harrastuksia monena päivänä viikossa, mutta ne ovat joutuneet etsimään tasapainoa ja muutamasta harrastuksesta on luovuttukin perheen yhteisen ajan vuoksi. On hienoa, että on pysähdytty pohtimaan yhdessä mikä on koko perheen kannalta toimivin ratkaisu - ja toimittu sen mukaisesti. Ei ole kenenkään etu pyörittää arkea verenmaku suussa ja hiki hatussa.

Ihana joulunaika on jo nurkan takana tulossa ja toivottavasti hulinan keskellä perheet ( ja toki perheettömätkin) ottavat hetket rauhalliselle yhdessäololle.


(Helsingin Sanomat 23.11.2014 "Vanhempien työuupumus voi heijastua lapsiin")

Lapsen oikeuksien viikko päättyy

Tällä viikolla on juhlittu lapsen oikeuksien viikkoa, jonka virallista päivää vietettiin menneenä torstaina. Viikko päättyy tänään surullisissa merkeissä. Kuopiossa tapahtunut perhesurma on kaikissa kotimaan medioissa ykkösaiheena. Keskustelupalstoilla etsitään syyllisiä ja jaetaan yhtenäistä tuskaa. Äitiä epäillään kahden alle kouluikäisen lapsen surmasta.

Perhe oli lastensuojelun asiakas ja sosiaalista mediaa tutkiessani tänään, useat olivat ottaneen lastensuojeluviranomaiset tähtäimeen ja kommenteissa käytiin kiivasta keskustelua kuka tai mikä on loppupeleistä syyllinen tähän kauheaan tapahtumaan.

En halua julkisesti omissa nimissäni lähteä puimaan asiaa blogissa ennen kuin tapahtuma ja sen kaikki vaiheet ovat selvillä. Toivon kaikille asianosaisille ja Itkonniemen asukkaille voimia kohdata suru ja siteeraan Kuopion Kirkkoherraa, joka lausui: -Yritetään olla toinen toistemme tukena.

Kuopion perhesurma, Yle

Lastensuojelun toimet, Yle

Tuomiokirkon messu ja muistotilaisuus, Yle

Iltalehti

Savon sanomat

LAPSEN OIKEUKSIEN PÄIVÄ TÄNÄÄN 20.10.2014

Tänään liputetaan  ja medioissa puhutaan lapsista. Eikä suotta, sillä Lapsen oikeuksien virallinen päivä on tänään. On kulunut päivälleen 25 vuotta siitä kun YK: Lapsen oikeuksien sopimus ratifioitiin.

Kuten aiemmassani bloggauksessa kirjoitin, tämän vuoden teemana on lapsen oikeus leikkiin. Se näkyi esimerkiksi hienosti Google- hakupalvelun etusivulla, missä istui nalle lelupalikoiden kanssa. Kuva.

Ylen aamu-uutisia katsoessani, huomasin maininnan Lapsen oikeuksien päivästä. Tämä kansainvälinen juhlapäivä mainittiin lyhyesti myös nettiartikkelissa: Yle 20.11.2014.


Blogimme käsittelee lastensuojelua, joten lapsen oikeuksien viikko on mitä parhain lähde ja esimerkki tärkeän aiheen esille tuomiseen. MLL:n sivuilla kirjoitetaan napakasti tämän vuoden teemasta, ja otetaan kantaa erityisesti Lapsen oikeuksien sopimuksen neljään yleisperiaatteeseen:

• Syrjimättömyys
• Lapsen edun ensisijaisuus
• Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen
• Lapsen näkemyksen kunnioittaminen     

Lähde: MLL

Toteutuvatko nämä periaatteet Suomessa? Entä muualla?

Itse koen että Suomessa on asiat suhteellisen hyvin, vaikka aina löytyy parantamisen varaa esimerkiksi lastensuojelutyöhön käytettävistä resursseista. Näkemykseni muiden maiden lastensuojelusta ja lapsen oikeuksista ovat toisenlaiset. Koen, että tie YK:n neljän yleisperiaatteen toteutumiseen on pitkä.

Lapsen oikeuksien päivä/ viikko!

Nyt se taas alkaa!  Nimittäin Lapsen oikeuksien viikko, mitä virallisesti vietetään tämän viikon torstaina 20.10.2014. Tämä vakiintunut teemapäivä laajenee viikon mittaiseksi lapsen oikeuksien viikoksi. Universaalina teemana vuonna 2014 on lapsen oikeus leikkiin. Hieno teema mielestäni, mitäs te olette mieltä? Teemassa painotetaan sitä, että kaikilla lapsilla tulisi olla yhtäläinen oikeus leikkiin ja harrastamiseen. Hyvältä kuulostaa vaikka samaan hengenvetoon täytyy todeta ettei tämä valitettavasti toteudu läheskään joka puolella maailmaa. Lapsen oikeuksien päivää on alunperin ruvettu viettämään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen kunniaksi kaikkialla maailmassa. Sopimus hyväksyttiin 20.11.1989, ja siitä jäi päivämäärä elämään. 
Tarkoituksena oli herättää keskustelua lasten hyvinvoinnista ympäri maailmaa ja heidän ihmisoikeuksistaan.  Mielestäni huomionarvoista on Lapsen oikeuksien viikossa tärkeä teema, mikä vaihtuu joka vuosi. Edellisinä vuosina teemoina ovat olleet mm. kouluhyvinvointi, yhdenvertaisuus ja kuritusväkivalta. Paljon keskustelua herättäviä aiheita, eikö? 
Katson miten eri medioissa näkyy Lapsen oikeuksien viikko ja bloggailen siitä tämän viikon kuluessa!
Tässä tietoa  tämän vuoden Lapsen oikeuksien viikosta tarkemmin. 

Sano KYLLÄ kehitykselle ja hyville uudistuksille!

Törmättyäni jatkuvasti kriittisiin artikkeleihin ja keskusteluihin lastensuojelusta, ajattelin etsiä jonkun menestys tarinan tai artikkelin lastensuojelusta, sillä kyllä niitä hienoja tarinoitakin on..mutta hiljaista oli..sillä harvemmin niistä menestys tarinoista kerrotaan.
Etsinnöissäni kuitenkin törmäsin monenlaisiin kirjoituksiin, jossa puhutaan lastensuojelun kehitys ideoista ja uudistuksista. Ajattelin, että loistavaa!! Sillä on paljon asioita jotka eivät lastensuojelussa toimi, mutta pelkkä valitus ja kritiikki ei muutosta tuo, joten olin todella iloinen siitä, kuinka hyviä kehitys ideoita media maailmasta löytyi. Vielä hienompaa on se, että moni niistä kehityksistä on mielestäni hyvin asiallisia ja mahdollisia toteuttaa.
Joten kriittinen saa kyllä mielestäni olla ja pitääkin olla, mutta silloin pitäisi olla myös kehitys ideoita, jottei valitukseksi vain jää! :-)
Alhaalta löydätte muutaman hyvän linkin joihin olin itse törmännyt. Kommentoikaa jos kirjoitukset herättävät teissä jotain ajatuksia tai jopa kehitys ideoita lastensuojeluun...

Avaa tästä, Lastensuojelija (Blogspot)
Avaa tästä, Uskomme sinuun - Usko sinäkin (Lastensuojelun keskusliitto)
Avaa tästä, Lapsiperheille tulossa lisää varhaista tukea (Helsingin Sanomat)

Tasa-arvo?

Isän tasa-arvoinen kohtelu lastensuojelu asiakkuudessa? Toteutuuko aina tasa-arvoinen kohtelu ja puolueettomuus isän kohdalla lastensuojelun asiakkaana, vai saattaako joidenkin työntekijöiden ennakkoluulot isän hoiva taidoista vaikuttaa päätöksentekoihin?

Omat korvani ovat kuulleet isän epätasa-arvoisesta kohtelusta jo useamman kerran. Oli se sitten lastensuojelun asiakkuudessa tai huoltajuus kiistassa, usein sitä kuulee, että työntekijällä on tietty asenne juuri isän huoltajuudesta... vaikka kyseessä olisi loisto isä ja lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi parempi, että hän asuisisi isän kanssa, työntekijä päättää, että lapsen kuuluu asua äidin kanssa.
Mitäs sitten tälläisessä tilanteessa voi tehdä, jos ammattilaisen ennakkoluulot ja asenteet vaikuttavatkin hänen päätöksiinsä. Mistä isä voi saada tukea ja apua?

Eilisessä Ilta-Sanomien uutis artikkelissa Avaa tästä kerrottiin siitä, kun isän isyysraha tuki hylättiin ero tilanteessa. Lapset kuitenkin asuvat isän kanssa... hmmm.. on kyllä kummallista touhua.. Meinaako tämä sitä, että jopa lakipykälä pistää isät epätasa-arvoiseen kohteluun? 

Mitäs mieltä itse olette? Kohteleeko yhteiskuntamme isiä tasa-arvoisesti vai saattaako se välillä suosia äitejä?

"Lasten"suojelu

Olen joskus pohtinut sitä, että suojeleeko lastensuojelu tosiaan lasta, ja ajetaanko lastensuojelussa etusijassa juuri lapsen hyvinvointia... vai onko suojelun ja hyvinvoinnin edunsaajana lapsen vanhempi/vanhemmat?
Jatkuvat lapsen pomputtelut vanhemmalta toiselle tai kotoota sijoitukseen ei kuitenkaan mielestäni ole enää lapsen edun mukaista.
Onhan se ajatuksena hienoa, että lapsi saataisiin takaisin oman vanhemman tai vanhempien luokse asumaan, ja loistavaahan se olisi... jos se myös kaikissa tapauksissa toteutuisi. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että tuki toimista huolimatta perhe ei aina pysty takaamaan lapselleen turvallista kasvuympäristöä. Ymmärrän ja kannatan kyllä lasten oman perheen tukemista, mutta siinä vaiheessa kun lasta on pomputettu  2, 3 tai yli neljäkin kertaa sijoituksesta takaisin biologisen perheensä luokse, niin miten se mahtaa olla lapsen hyvinvoinnin edistämistä, kun jo yksi sijoitus on lapselle hyvin ikävä ellei traumaattinenkin kokemus! Puhumattakaan siitä mitä kaikkea siellä kotona voi lapselle sattua.. Tietenkin kyseenalaista on mielestäni myös se, että kuinka hyviä tukitoimenpiteitä todellisuudessa pystytään antamaan, kun työntekijöillä on  niin suuret asiakasmäärät. Pystyisivätkö nämä perheet takaamaan lapselle tämän niin sanotusti turvallisen kasvuympäristön, jos he saisivat riittävät tukitoimet ja tukiverkoston?
Tämän blogin kirjotukseni pohdinnan aikaan saaja on alla oleva artikkeli, jossa pohditaan onko lastensuojelu äidin vai lapsen etu. Pistää kyllä miettimään, joten suosittelen lukasemaan. Olisi kiva nähdä mitä ajatuksia ja pohdintoja artikkeli teissä herättää..joten kommentoikaa vapaasti.

Avaa artikkeli tästä

Lasten harrastukset vaativat paksua lompakkoa

Nykyaikana harrastaminen nähdään oleellisena keinona välttyä syrjäytymiseltä. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen, mutta aina näin ei ole. Monet harrastukset ovat hinnoitelleet vähätuloisten perheiden lapset ulos. Monilapsisella perheellä harrastusmaksut nousevat hurjiksi, etenkin jos lapsi sattuu innostumaan lajista, jossa kilpaillaan. Jalkapallo, jääkiekko, luistelu, voimistelu. Ennen näitä harrastettiin lapsiporukalla takapihalla, nyt pitää liittyä seuraan ja kilpailla joka käänteessä. Hannu Jarva kirjoittaa hyviä ajatuksia tästä Karjalaisen verkkosivuilla.

Helsingissä ja muillakin suuremmilla paikkakunnilla löytyy onneksi vielä nuorisotaloja ja muita ilmaisia tai hyvin huokeita vaihtoehtoja. Googlaaminen ja puskaradio auttavat usein etsimisessä.

Ihanaa isänpäivää!!

Lasten kasvulle ja kehitykselle on ensiarvoisen tärkeää saada luoda vakaa ja rakastava suhde vanhempiinsa. Isät ovat olleet jo monta vuotta suuressa nosteessa ja tasa-arvon lähestyessä saavattavat kovaa vauhtia tasavertaisen aseman vanhempana. Isyyden muutos on tapahtunut nopeasti ja jatkuu vaan. Itse syntynyt 80-luvun alussa, jolloin isät jo pääsivät mukaan synnytyksiin. Vauvojen hoito jäi kuitenkin, ainakin meidän perheessä, äidin ja mummon vastuulle. Ei tainnut minun isäni vaihtaa ikinä yhtään vaippaa, tai jos näin pääsi käymään niin pakon edessä. Omassa perheessäni isä on kotona ollessa yhtä paljon lasten kanssa kuin minäkin. Ja varmasti yhtä hyvä vanhempi, ehkä jopa pitkähermoisempi. Mahtavaa siis saada viettiiää kokonainen päivä erilaisten isien kanssa, oman isän, lasten isän, puolison isän. Tämän päivän onni on olla isien kanssa.

Koska aihe on ajankohtainen ovat paikallislehdetkin täynnä juttuja isyydestä.

Aamulehden juttu

 Kalevan juttu

Satakunnan kansa

Etelä-Suomen sanomat

Odotellaanko parempaa vai ryhdytäänkö hommiin?

Viime aikaiset lehtijutut ja päivitykseni kertoa ankeaa arkea lastensuojelun kentältä. Parempia aikoja odotetaan ja toivotaan, mutta voisiko tässä odotellessa tehdä itsekkin jotain? Ei varmaankaan mitään suuren suurta, mutta jos edes pienen pientä. Ja sitä paitsi pienikin voi olla jollekin suurta.

Tarkoitan tietenkin vapaaehtoistöitä, jotka ovat kovin lähellä omaa sydäntäni. Pitää vaan löytää sopiva muoto kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Itse miellän vapaaehtoishommat jonkinlaiseksi velvollisuudeksi, joita jokaille kykynevän pitäisi tehdä. Kyse on hyvän jakamisesta ja saamisesta, ei suurista uhrautumisista. Ajattelen, että maailma olisi parempi paikka jos kaikki tekisivät hieman enemmän pyyteettömästi toistensa eteen. Ja toisaalta myös koska vaikeudet voivat osua joskus omallekin kohdalle niin, että tarvitsee toisten apua.

Oma (tai perheeni) vapaaehtoistyöni on tällä hetkellä tukiperheenä toimimista. Siinä yhdistyy sopivasti ajan viettäminen oman perheen kesken ja muiden auttaminen. Aiemmin tein itse muita vapaaehtoishommia, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua, että aikaa kotona on muutenkin liian vähän. Onneksi mieheni oli suostuvainen ideaan ja suuntasimme koulutukseen.  Ihana tukilapsemme vierailee meillä viikonlopun ajan kuukausittain. Hän on odotettu vieras ja usein laskemme päiviä uuteen tapaamiseen. Teemme silloin ihan normaaleja asioita ja käymme siellä missä muutenkin käsivimme. Voin suositella lämpimästi.

Vapaaehtoishommia on aivan laidasta laitaan. Osa sitoo pitkäksi aikaa, osa on muutaman tunnin projekteja. Jokainen voi valita omien kiinnostusten ja mahdollisuuksien mukaan itselleen sopivimman. Alla muutama linkki järjestöistä yms, joiden toiminnassa voi vaikuttaa lapsiin ja lapsiperheisiin.

MLL

Pelastakaa lapset

Helsinki missio

SPR: Nuorten turvatalo

Parasta lapsille

Unicef

Ensi- ja turvakotien liitto

SOS-lapsikylät

Helsingin kaupunki

Sosiaalipolitiikkaa ??!

Eilisiin Helsingin sanomien juttuihin saapui kannanotto myös viralliselta taholta. Ministeri Huovinen kertoo tämän päivän lehdessä omaa näkemystään lastensuojelun tämän hetken tilanteesta.  Kohtuuttomuuden myöntää hänkin, mutta tilanne ei ole hänestä mitenkään pelottava. Ei, vaikka sosiaalityöntekijät itse ovat toista mieltä. Ei, vaikka Vantaalla sosiaalityöntekijöillä on kolme kertaa niin paljon asiakkaista kuin ammattijärjestö Talentia suosittaa. Suuria muutoksia odoteltaan Sote-uudistukselta. Sen pitäisi auttaa tähän(kin) epäkohtaan ja tuoda mukanaan parempaa arkea sekä asiakkaille, että työntekijöillä. Sen toteutumista odotellessa voi vain toivoa parempaa.


Helsingin sanomien artikkeli Huovisen kannanotosta

Kohinaa pääkaupunkiseudulta

Lastensuojelu on ollut viime aikoina otsikoissa jokaisessa mediassa. Traagisia tapauksia nousee esiin vähän väliä ja ne nostattavat kohun kerta toisensa jälkeen. Lastensuojelu on yksi niistä sosiaalialan kentistä, joista vain harvoin on iloista uutisointia. Nykyisellä kohuotsikkokeskeisellä kirjoittelulla on varmasti osansa tässä, mutta on taustalla myös oikeaa asiaa. Kestämätön tilanne, jossa työvoimaresursseja on aivan liian vähän asiakasmäärään nähden on valitettavaa arkea monessa kunnassa. Tähän ei varmasti ole olemassa helppoa ja nopeaa ratkaisua, ainakaan tässä taloustilanteessa, mutta jotain olisi tehtävä ja pian.

Muutama rohkea Vantaan lastensuojelun työntekijä kuvaavat työarkeaan tämän päivän (4.11) Helsingin sanomissa. Kuva on lohduton, sekä tavallisena kansalaisena, että sosiaalialan opiskelijana. Millaiseen työkenttään me valmistumme ja miten työssä jaksaminen voi edes olla mahdollista pidemmän päälle? Onko asiakkaita mahdollista auttaa haluamallaan tavalla? Tai ollenkaan?

Vaikka tilanne on karu, eikä työ lastensuojelussa ole helpoimmasta päästä on kuitenkin uskottava hyvään. Paljon hyvää saadaan jatkuvasti aikaan, perheitä ja lapsia pelastetaan. Nämä asiat eivät nouse esiin, sillä vaitiolovelvollisuus sitoo eikä kukaan ole kertomassa. Hiljaiset puurtavat tekevät pieniä ihmeitä lasten arjessa. Siitä vain ei saada yhtä suosittuja lööppejä. Toivottavasti resursseja saadaan pian lisää, ennen kuin nämä puurtajat väsyvät kokonaan. Kuka sitten huolehtisi heikoimmista?


Vantaan lastensuojelun työntekijät äänessä Helsingin sanomissa


Helsingin sanomien toimittajan kommentti aiheesta
   

Blogin näkökulmia ja tavoitteita

Loimme blogin osana opintojamme sosiaalialan ammattikorkeakoulussa. Keskitymme seuraamaan miten lastensuojelua käsitellään erilaisissa medioissa syksyn 2014 aikana. Blogin tavoitteena on etsiä uusia näkökulmia ja pohtia mistä näkökulmista media aiheeseen keskittyy. Tiimissämme on seitsemän opiskelijaa ja vuorottelemme kirjoituksissa. Kommentoikaa, haastakaa meitä ja heitelkää uusia ajatuksia. Tervetuloa mukaamme lastensuojelun keinulaudalle!