Tyytymättömyyden salaisuus

18 000 alle viisi vuotiasta lasta kuolee joka päivä aliravitsemukseen, malariaan, ripuliin tai keuhkokuumeeseen. Joka neljäs alle viisivuotias lapsi eli 165 miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta. Orpoja yli 107 miljoonaa lasta ympärimaailmaa. 60,7 miljoonaa lukutaidotonta lasta maailmassa. 40 000 tyttöä päätyy lapsiavioliittoon.

Ihmisten tulee siis aina pyrkiä kehittymään ja kehittämään, mutta välillä täytyy vilkaista taaksepäin tai jopa edellä mainittuihin lukuihin. Lapsena niin kauan kun maha ei kurninut eikä mitään fyysisiä esteitä ollut, riitti energiaa juoksennella ja leikkiä. Aikuisena tuntuu, ettei perustarpeiden tyydytys riitä. Fakta on se, että vaikka 9.4 % lapsiperheistä ovat vähätuloisia kukaan ei kuole nälkään. Kodittomiakin löytyy, mutta hekin saavat apua jossain vaiheessa. Ja jos ei valtio auta, niin viimeistään seurakunta ja järjestöt. Ruokajono, maksusitoumukset, sosiaalietuudet, asumistuet, terveydenhuollot ja ilmaiset koulut yms. ovat monelle lottovoittoa. Ehkä Suomen surkeus ei ole vielä valjennut minulle.

Joku sanoisi tähän, että jos maksaa palveluista niin pitäisi myös saada palveluita. Jos kerran elämme hyvinvointivaltiossa, jossa ihmiset maksavat korkeita veroja, silloin ei pitäisi esiintyä esimerkiksi lapsisurmia (Yle uutiset 26.10.2014 ja Iltasanomat 26.11.2014) tai masentuneisuutta ja itsemurhia. Voiko äitien masennuksenkin yhdistää yhteiskuntamme vääristyneisiin ihanteisiin, koska totuushan on se, että ihmisillä on suuret ulkonäkö paineet ja välillä tuntuu, että bulimia/anoreksiakin on in-juttu. Ja ennen kuin astuu ulos pitää olla meikit, itseruskettavat, tekoripset ja –kynnet ja hiuspidennykset ja pukukoodit yms. viimeisen päälle. Yhä useampi ihminen elää paineessa ulkonäön lisäksi myös koulutuksen, työllistymisen, kumppanin löytämisen tai jopa some suosion suhteen. Yhden tavoitteen saavuttaminen ei riitä, koska esimerkiksi äidin on hankalaa kasvattaa lasta ja varata äkkilähdön Teneriffalle bailaamaan bestiksen kanssa, sekä saavuttaa samalla korkea status työelämässä. Ehkä yhteiskunta ja yhteisöt asettavat liian korkeat tavoitteet. Kaikkea ei ehdi, kaikkeen ei pysty, jonka seurauksena tyytymättömyys.

 

Kun jututtaa ihmisiä, lukee sanomalehtiä tai keskusteluja huomaa negatiivisen sävyn kun puhutaan valtion tarjoamista palveluista. Lastensuojelustakin puhutaan jatkuvasti epäonnistumisista, muttei vanhemmista joilla on vastuu omasta perheestä viimekädessä. Onhan se aina helpompi syyttää muita omista epäonnistumisistaan! Älkää ymmärtäkö väärin. En sano, että kenenkään pidä olla yksin ongelmiensa kanssa, mutta jokaisen pitäisi kuitenkin kantaa vastuuta omista tekemisistään ja valinnoistaan.

Brasilialaisen psykoanalyytikon, filosofin ja sosiologin Norberto R. Keppen mukaan: ” Ihminen havaitsee todellisuuden käänteisellä tavalla: hyvä ei kestä kauan, paha on vahvempi kuin hyvä, totuus on vahingollista, rakkaus tuottaa kärsimystä, pehmeys on heikkoutta, rehellisyys on lapsellista, aggressiivisuus on tehokasta, auttaminen merkitsee menetystä, laiskuus on miellyttävää, juominen ja tupakoiminen on vapautta”

Pahuus on hyvyyden puuttumista; toisin sanoen, se on todellisuuden poissulkemista.

 

http://yle.fi/uutiset/rautavaaran_kolarissa_kuolivat_aiti_ja_kolme_lasta/7552685?ref=leiki-uu

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112618869424_uu.shtml

http://www.analyyttinentrilogia.net/saty_trilogiasta.html