Vanhempien jaksaminen, tai pikemminkin sen puute, heijastuu yllättävänkin herkästi lasten elämään. Media uutisoi surullisista tapahtumista lapsiperheistä, missä usein on yhtenä taustana vanhempien uupumus ja arjen hallitsemattomuus. Kun perhe voi hyvin ja jaksaa pyörittää normaalia arkeaan (mitä se kenellekin on), ei siitä usein tehdä otsikoita tai palkita vanhempia. Kuitenkin perheen jaksaminen normaalissa arjessa voidaan ajatella ehkäiseväksi lastensuojeluksi; kun jokainen perheenjäsen tietää miten keinulaudalla pompitaan, pystyvät kaikki nauttimaan kyydistä eikä kukaan tipu laudalta pois. Joskus tietysti tarvitaan ulkopuolista apua neuvomaan ja ohjaamaan, mutta sen ei pitäisi olla häpeällistä eikä nöyryyttävää, vaan hyvinvointivaltion tarjoama oikeus.
Olikin ihanaa lukea Helsingin Sanomista 23.11.2014 artikkeli, jossa Michelssonien perhe kertoo onnistuneesta arjen hallinnastaan. Artikkeli pohjaa HS:n kasvatuskyselyyn perheen uupumuksesta, lasten ja vanhempien vastuista. Siinä todetaan, että vanhempien uupumus töissä heijastuu kotielämään ja sitä kautta lapsiin. Tutkimuksen mukaan työuupumuksesta kärsivien vanhempien lapset kokevat koulussa väsymystä muita nuoria todennäköisemmin.
Lasten monipuolistunut ja yhä suorituskeskeisemmäksi muuttunut harrastustoiminta lisää uupumusriskiä perheenjäsenille. Lapsi saattaa olla harrastuksissa monena päivänä viikossa ja kivasta ajanvietteestä voikin muodostua velvoite joka ahdistaa. Artikkelissa todetaan, että lapsi saattaa salata oman uupumuksen vanhemmiltaan suojellakseen heitä. Jos joitain oireita lapsessa tai itsessä huomaa, on hyvä pysähtyä pohtimaan päivien rakennetta ja suoritusten vaatimustasoa: Vaadinko itseltäni liikaa? Vaadimmeko lapsiltamme liikaa? Jos harrastuksiin mennään kärttyisinä ja taloudellinen tilanne (kenties harrastusten seurauksena) kiristää mieltä, kannattaa miettiä vaihtoehtoja eikä odottaa totaalista uupumusta. Olen sitä mieltä, että on ihan ok jos pitää vaikka taukoa harrastuksesta - jos sen takia jää ulkopuolelle tai jälkeen, voi miettiä onko sellaista vaatimustasoa muutenkaan hyvä pitää ja opettaa lapselle. Monesti tuntuu, että lapset toivoisivat ennemminkin kotona vietettyä aikaa yhdessä vanhempien kanssa. Joissain tapauksissa harrastukset ovat enemmänkin vanhemman mieleen, eikä lapsen omaa kiinnostusta kuunnella.
Michelssonien perheessäkin lapsilla on harrastuksia monena päivänä viikossa, mutta ne ovat joutuneet etsimään tasapainoa ja muutamasta harrastuksesta on luovuttukin perheen yhteisen ajan vuoksi. On hienoa, että on pysähdytty pohtimaan yhdessä mikä on koko perheen kannalta toimivin ratkaisu - ja toimittu sen mukaisesti. Ei ole kenenkään etu pyörittää arkea verenmaku suussa ja hiki hatussa.
Ihana joulunaika on jo nurkan takana tulossa ja toivottavasti hulinan keskellä perheet ( ja toki perheettömätkin) ottavat hetket rauhalliselle yhdessäololle.
(Helsingin Sanomat 23.11.2014 "Vanhempien työuupumus voi heijastua lapsiin")
Olikin ihanaa lukea Helsingin Sanomista 23.11.2014 artikkeli, jossa Michelssonien perhe kertoo onnistuneesta arjen hallinnastaan. Artikkeli pohjaa HS:n kasvatuskyselyyn perheen uupumuksesta, lasten ja vanhempien vastuista. Siinä todetaan, että vanhempien uupumus töissä heijastuu kotielämään ja sitä kautta lapsiin. Tutkimuksen mukaan työuupumuksesta kärsivien vanhempien lapset kokevat koulussa väsymystä muita nuoria todennäköisemmin.
Lasten monipuolistunut ja yhä suorituskeskeisemmäksi muuttunut harrastustoiminta lisää uupumusriskiä perheenjäsenille. Lapsi saattaa olla harrastuksissa monena päivänä viikossa ja kivasta ajanvietteestä voikin muodostua velvoite joka ahdistaa. Artikkelissa todetaan, että lapsi saattaa salata oman uupumuksen vanhemmiltaan suojellakseen heitä. Jos joitain oireita lapsessa tai itsessä huomaa, on hyvä pysähtyä pohtimaan päivien rakennetta ja suoritusten vaatimustasoa: Vaadinko itseltäni liikaa? Vaadimmeko lapsiltamme liikaa? Jos harrastuksiin mennään kärttyisinä ja taloudellinen tilanne (kenties harrastusten seurauksena) kiristää mieltä, kannattaa miettiä vaihtoehtoja eikä odottaa totaalista uupumusta. Olen sitä mieltä, että on ihan ok jos pitää vaikka taukoa harrastuksesta - jos sen takia jää ulkopuolelle tai jälkeen, voi miettiä onko sellaista vaatimustasoa muutenkaan hyvä pitää ja opettaa lapselle. Monesti tuntuu, että lapset toivoisivat ennemminkin kotona vietettyä aikaa yhdessä vanhempien kanssa. Joissain tapauksissa harrastukset ovat enemmänkin vanhemman mieleen, eikä lapsen omaa kiinnostusta kuunnella.
Michelssonien perheessäkin lapsilla on harrastuksia monena päivänä viikossa, mutta ne ovat joutuneet etsimään tasapainoa ja muutamasta harrastuksesta on luovuttukin perheen yhteisen ajan vuoksi. On hienoa, että on pysähdytty pohtimaan yhdessä mikä on koko perheen kannalta toimivin ratkaisu - ja toimittu sen mukaisesti. Ei ole kenenkään etu pyörittää arkea verenmaku suussa ja hiki hatussa.
Ihana joulunaika on jo nurkan takana tulossa ja toivottavasti hulinan keskellä perheet ( ja toki perheettömätkin) ottavat hetket rauhalliselle yhdessäololle.
(Helsingin Sanomat 23.11.2014 "Vanhempien työuupumus voi heijastua lapsiin")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti