" Suurin virhe mitä on tehty, on kotipalvelun ottaminen lapsiperheiltä."
Näin on sanonut Helsingin kaupungin entinen sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen. Helsingin Sanomien (25.11.2014) artikkelissa "Lapsiperheille kotiapua ehkä jo ensi vuonna" pohditaan Kuopion ja Rautavaaran perhesurmien nostamana kotiavun merkitystä ehkäisevänä lastensuojelutyönä.
Tuleva sosiaalihuoltolaki toisi takaisin 1990-luvulla lapsiperheiltä vähennetyt resurssit kotiapuun. Moni asiantuntija pitäisi sitä hyvänä ja taloudelisestikin kannattavana. Artikkelissa otetaan esimerkiksi Imatran malli, joka konkreettisesti osoittaa ehkäisevän avun kannattavuuden.
Tämä toivon pilkahdusta lastensuojelukentälle tuova malli ja sen esittely panevat ajattelemaan laajemmin yhteiskunnan arvoilmapiiriä: Miksi lastensuojelun kohdalla joudutaan hyvää mallia puolustelemaan moneen kertaan sen taloudelliselta kannalta. Artikkelissa kerrotaan, että mallin toteutuskin oli vaatinut pitkät väännöt sen kannattavuuden takia. Eikö viisaat päättäjät osaa vieläkään katsoa päätöstensä vaikutuksia huomistä pitemmälle? Onhan itsestään selvää, että lapsien hyvinvoinnissa säästäminen ei oikeasti ole säästämistä, vaan tulevaisuudessa siitä joudutaan maksamaan monin verroin. Täytyy toivoa, että Imatran malli leviäisi muuallekin, koska sen konkreettiset vaikutukset, ja ne arvostetut säästöt, ovat todennetut. Artikkelissa mainitaan esimerkiksi pelastettuja parisuhteita, huostaanottoja ja perheen selviämisiä raskaasta vauva-ajasta.
Kotipalvelun lisääminen lapsiperheille vakuuttaa ainakin minut. Perusarjessa auttaminen voi estää turhan pinnistelyn ja tuen saaminen yksinkertaisissa asioissa jo neuvolavaiheessa madalluttaa kynnystä, eikä tee leimaamista perheelle.
Näin on sanonut Helsingin kaupungin entinen sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen. Helsingin Sanomien (25.11.2014) artikkelissa "Lapsiperheille kotiapua ehkä jo ensi vuonna" pohditaan Kuopion ja Rautavaaran perhesurmien nostamana kotiavun merkitystä ehkäisevänä lastensuojelutyönä.
Tuleva sosiaalihuoltolaki toisi takaisin 1990-luvulla lapsiperheiltä vähennetyt resurssit kotiapuun. Moni asiantuntija pitäisi sitä hyvänä ja taloudelisestikin kannattavana. Artikkelissa otetaan esimerkiksi Imatran malli, joka konkreettisesti osoittaa ehkäisevän avun kannattavuuden.
Tämä toivon pilkahdusta lastensuojelukentälle tuova malli ja sen esittely panevat ajattelemaan laajemmin yhteiskunnan arvoilmapiiriä: Miksi lastensuojelun kohdalla joudutaan hyvää mallia puolustelemaan moneen kertaan sen taloudelliselta kannalta. Artikkelissa kerrotaan, että mallin toteutuskin oli vaatinut pitkät väännöt sen kannattavuuden takia. Eikö viisaat päättäjät osaa vieläkään katsoa päätöstensä vaikutuksia huomistä pitemmälle? Onhan itsestään selvää, että lapsien hyvinvoinnissa säästäminen ei oikeasti ole säästämistä, vaan tulevaisuudessa siitä joudutaan maksamaan monin verroin. Täytyy toivoa, että Imatran malli leviäisi muuallekin, koska sen konkreettiset vaikutukset, ja ne arvostetut säästöt, ovat todennetut. Artikkelissa mainitaan esimerkiksi pelastettuja parisuhteita, huostaanottoja ja perheen selviämisiä raskaasta vauva-ajasta.
Kotipalvelun lisääminen lapsiperheille vakuuttaa ainakin minut. Perusarjessa auttaminen voi estää turhan pinnistelyn ja tuen saaminen yksinkertaisissa asioissa jo neuvolavaiheessa madalluttaa kynnystä, eikä tee leimaamista perheelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti