Lastensuojelu on ollut viime aikoina otsikoissa jokaisessa mediassa. Traagisia tapauksia nousee esiin vähän väliä ja ne nostattavat kohun kerta toisensa jälkeen. Lastensuojelu on yksi niistä sosiaalialan kentistä, joista vain harvoin on iloista uutisointia. Nykyisellä kohuotsikkokeskeisellä kirjoittelulla on varmasti osansa tässä, mutta on taustalla myös oikeaa asiaa. Kestämätön tilanne, jossa työvoimaresursseja on aivan liian vähän asiakasmäärään nähden on valitettavaa arkea monessa kunnassa. Tähän ei varmasti ole olemassa helppoa ja nopeaa ratkaisua, ainakaan tässä taloustilanteessa, mutta jotain olisi tehtävä ja pian.
Muutama rohkea Vantaan lastensuojelun työntekijä kuvaavat työarkeaan tämän päivän (4.11) Helsingin sanomissa. Kuva on lohduton, sekä tavallisena kansalaisena, että sosiaalialan opiskelijana. Millaiseen työkenttään me valmistumme ja miten työssä jaksaminen voi edes olla mahdollista pidemmän päälle? Onko asiakkaita mahdollista auttaa haluamallaan tavalla? Tai ollenkaan?
Vaikka tilanne on karu, eikä työ lastensuojelussa ole helpoimmasta päästä on kuitenkin uskottava hyvään. Paljon hyvää saadaan jatkuvasti aikaan, perheitä ja lapsia pelastetaan. Nämä asiat eivät nouse esiin, sillä vaitiolovelvollisuus sitoo eikä kukaan ole kertomassa. Hiljaiset puurtavat tekevät pieniä ihmeitä lasten arjessa. Siitä vain ei saada yhtä suosittuja lööppejä. Toivottavasti resursseja saadaan pian lisää, ennen kuin nämä puurtajat väsyvät kokonaan. Kuka sitten huolehtisi heikoimmista?
Vantaan lastensuojelun työntekijät äänessä Helsingin sanomissa
Helsingin sanomien toimittajan kommentti aiheesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti