Tarkoitan tietenkin vapaaehtoistöitä, jotka ovat kovin lähellä omaa sydäntäni. Pitää vaan löytää sopiva muoto kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Itse miellän vapaaehtoishommat jonkinlaiseksi velvollisuudeksi, joita jokaille kykynevän pitäisi tehdä. Kyse on hyvän jakamisesta ja saamisesta, ei suurista uhrautumisista. Ajattelen, että maailma olisi parempi paikka jos kaikki tekisivät hieman enemmän pyyteettömästi toistensa eteen. Ja toisaalta myös koska vaikeudet voivat osua joskus omallekin kohdalle niin, että tarvitsee toisten apua.
Oma (tai perheeni) vapaaehtoistyöni on tällä hetkellä tukiperheenä toimimista. Siinä yhdistyy sopivasti ajan viettäminen oman perheen kesken ja muiden auttaminen. Aiemmin tein itse muita vapaaehtoishommia, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua, että aikaa kotona on muutenkin liian vähän. Onneksi mieheni oli suostuvainen ideaan ja suuntasimme koulutukseen. Ihana tukilapsemme vierailee meillä viikonlopun ajan kuukausittain. Hän on odotettu vieras ja usein laskemme päiviä uuteen tapaamiseen. Teemme silloin ihan normaaleja asioita ja käymme siellä missä muutenkin käsivimme. Voin suositella lämpimästi.
Vapaaehtoishommia on aivan laidasta laitaan. Osa sitoo pitkäksi aikaa, osa on muutaman tunnin projekteja. Jokainen voi valita omien kiinnostusten ja mahdollisuuksien mukaan itselleen sopivimman. Alla muutama linkki järjestöistä yms, joiden toiminnassa voi vaikuttaa lapsiin ja lapsiperheisiin.
MLL
Pelastakaa lapset
Helsinki missio
SPR: Nuorten turvatalo
Parasta lapsille
Unicef
Ensi- ja turvakotien liitto
SOS-lapsikylät
Helsingin kaupunki
Hei,
VastaaPoistaOlen itsekin kiinnostunut tukiperheenä/aikuisena olemisesta - kiitos tästä kirjoituksesta ja linkeistä asian tiimoille. Nostan hattua ja niiaan syvään sille "työlle" jota teette. Esimerkillista :)
Moikka!
VastaaPoistaMyös minua kiinnostaa tuo tukiperhetoiminta, tosin tällä hetkellä elämä on aikamoista hulabaloota joten luultavasti odottelemme myöhempään ajankohtaan tämän tukiperhetoiminnan kanssa. Muukin vapaaehtositoiminta kiinnostaa suuresti, täytyy löytää vaan omaan elämäntilanteeseen sopiva ja myös sitten sitä toista osapuolta mahdollisimman paljon tukeva toiminnan muoto. Samoin kuin Mariry kommentoi tuossa jo aiemmin, on hienoa, että löytyy henkilöitä/perheitä, jotka ovat valmiita jakamaan omasta ajastaan myös niille jotka sitä eniten tarvitsevat. Niillä hetkillä on varmasti tosi suuri merkitys molemmin puolin.
Mä tulin jossain vaiheessa siihen tulokseen, että mun elämä on aina hulabaloota. Johtuu varmaan luonteestani. Todettiin silloin ettei kannata odotella että tämä tästä mihinkään rauhoittuisi. Mutta kannattaa tosiaan miettiä milloin tähän ryhtyy, sillä sekin on huono jos joutuu pian toteamaan ettei ole voimavaroja tälläiseen. Ihanaa kun olette kiinnostuneita!!
VastaaPoista