Isän tasa-arvoinen kohtelu lastensuojelu asiakkuudessa?
Toteutuuko aina tasa-arvoinen kohtelu ja puolueettomuus isän kohdalla
lastensuojelun asiakkaana, vai saattaako joidenkin työntekijöiden ennakkoluulot
isän hoiva taidoista vaikuttaa päätöksentekoihin?
Omat korvani ovat kuulleet isän epätasa-arvoisesta kohtelusta jo useamman kerran. Oli se sitten lastensuojelun asiakkuudessa tai huoltajuus kiistassa, usein sitä kuulee, että työntekijällä on tietty asenne juuri isän huoltajuudesta... vaikka kyseessä olisi loisto isä ja lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi parempi, että hän asuisisi isän kanssa, työntekijä päättää, että lapsen kuuluu asua äidin kanssa.
Mitäs sitten tälläisessä tilanteessa voi tehdä, jos ammattilaisen ennakkoluulot ja asenteet vaikuttavatkin hänen päätöksiinsä. Mistä isä voi saada tukea ja apua?
Eilisessä Ilta-Sanomien uutis artikkelissa Avaa tästä kerrottiin siitä, kun isän isyysraha tuki hylättiin ero tilanteessa. Lapset kuitenkin asuvat isän kanssa... hmmm.. on kyllä kummallista touhua.. Meinaako tämä sitä, että jopa lakipykälä pistää isät epätasa-arvoiseen kohteluun?
Mitäs mieltä itse olette? Kohteleeko yhteiskuntamme isiä tasa-arvoisesti vai saattaako se välillä suosia äitejä?
Ottamatta kantaa siihen miten usein tasa-arvo toteutuu vanhemmuudessa ja siihen liittyvissä päätöksissa kommentoin yleisesti asenteita. Isyys on ollut voimakkaassa muutoksessa viimeiset 40-vuotta, nykyisen kaltainen hoivaava isä on oikeastaan vasta 2000-luvun asia. Muutos on ollut nopeaa. Tälläkin hetkellä olemme keskellä muutosta, ei se ole vielä ohi. Vaikka nykyinen isyys on aivan erilaista kuin omien vanhempiemme pitää kuitenkin muistaa etteivät asenteet ja mielikuvat muutu hetkessä. Jos olet kasvanut aikuiseksi maailmassa, jossa isyys on lähinnä taloudellisen turvan tuomista voi olla vaikeaa nähdä sitä erilailla. Ei kukaan voi päättää, että tänään alan nähdä asiat toisin. Kokemukset vaikuttavat taustalla tahtomattaankin. On hyvin inhimillistä ajatella asioita niin kuin on tottunut. Muutos tapahtuu ajatuksissa pikkuhiljaa. Sosiaalialalla on tarpeen suhtautua muutokseen positiivisesti, silti menneisyyden toistaminen on inhimillistä. Lait ja etuudet laahaavat monesti muutenkin jäljessä, kyllä ne perässä tulevat kun vaan jaksetaan odottaa.
VastaaPoista